Kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2002
PERUSTULOLLA KÖYHYYTTÄ VASTAAN
Pääministeri Harri Holkerin hallitus (1987-1991) oli maamme sodan jälkeisen ajan kohtalokkain valtioneuvosto. Se päätti jatkaa vuonna 1984 käynnistettyä rahamarkkinoiden vapauttamista suruitta ja estoitta. Innossaan se markkinoi itseään "rakennemuutoshallitukseksi", kunnes huomasi, että aikaansaatu rakennemuutos saattaa ollakin kielteinen ilmiö. Kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen (nykyinen meppi) oli nimittäin ehtinyt kehua pankkien suorittavan yhteiskunnallista tehtävää ottaessaan ulkomailta valuuttalainoja ja dumpatessaan niitä jopa ilman vakuuksia kulutusjuhlamarkkinoille. Vuonna 1989 meillä vietettiinkin maan historian kevytmielisintä rahojen tuhlauksen aikaa.
Railakkaista juhlista, joissa käytettiin päätä sekoittavia "aineita", ei voinut olla seurauksena muuta kuin kunnon krapula. Sen vuoro koitti seuraavan vuosikymmenen alussa, suomalaisittain kaikkien aikojen talouslama. Pääministeri Esko Ahon hallitus ei saattanut selvitä valtiontalouden hoidosta muuten kuin ottamalla lainaa. Velkaantumisen ohella yhteiskuntaa rassasi konkurssiaalto, sen mukana kasvava työttömyys ja toimeentuloturvaan liittyvien etuuksien leikkaukset.
Nyt on takana jo viisi taloudellisen nousun ja kaksi niitä kehnompaa talousvuotta. Velkaa onnistuttiin hitunen lyhentämään, mutta työttömiä on - laskutavasta riippuen - edelleen jossain 200 000 ja 300 000 välillä oleva määrä. Heidän ja työelämän jo jättäneiden joukossa on laman jäljiltä kymmeniä tuhansia todellisia köyhiä, kuten eri tutkimuksissa on toistuvasti viime aikoina todettu.
Sosiaalisen omantunnon koputuksen pitäisi kuulua nyt kauaksi heidän osaltaan.
Mutta mistä rahat köyhien auttamiseksi ja ylipäätään hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi? Tässä meidän täytyy mennä samoille juurille kuin nykyköyhyyden synnyssä eli 1980-luvun lopulle ja seuraavan vuosikymmenen alkuun. Silloin pääsi voimiinsa harmaa talous, jossa taloudellista toimeliaisuutta pyöritetään verottajan saamatta siitä osaansa. Julkisen vallan on katsottu menettävän näin vuodessa kymmenestä 20 miljardiin vanhaan markkaan ulottuvan tulon.
Lipposen hallitukset ovat tehneet yhtä ja toista harmaan talouden kuriin saattamiseksi, mutta pitävää otetta ei ole saatu. Talousrikostutkijat on kerta toisensa jälkeen turhautettu johtavien virkamiesten ja poliitikkojen asenteen vuoksi. Näyttää siltä, että rikolliset nauttivat jonkinlaista korkeimman suojaa. Oikeastaan vain samalla huumausainerikoksiin syyllistyneet ja muutamat ravintolayrittäjät näyttävät joutuneen edesvastuuseen. Kovin vaisua on ollut veroministerinkin esiintyminen ja toiminta näissä asioissa.
Jos seuraava hallitus saisi todella pitävän otteen talousrikollisuudesta ja nykyisen harmaan talouden rahavirrat tulisivat verotuksen piiriin, niin meillä olisi taloudellista pohjaa siirtyä perustulojärjestelmään, joka toisaalta takaisi yhden luukun periaatteella köyhille minimi toimeentulon ja toisaalta antaisi työikäisille mahdollisuuden kohentaa joustavasti toimeentuloaan keräämällä palkattua työtä pienissäkin pätkissä.
Jos Harri Holkerin hallitus oli kielteisessä mielessä rakennemuutoshallitus, niin seuraava hallitus voisi olla sitä samaa myönteisessä mielessä. Kansa tietenkin lausuu oman painavan kantansa asioihin ennen seuraavia hallitusneuvotteluja.