Kalevassa 12.5.2002

ARJEN POLITIIKKA KUNNIAAN

   Onko hän visionääri? Pystyykö hän hahmottamaan suuria linjoja? Onko hänellä näkemystä siitä, mihin suuntaan ja millä nopeudella Euroopan unionia pitäisi kehittää? Mitä mieltä hän on Yhdistyneistä Kansakunnista, YK:sta? Pitäisikö tämän maailmanjärjestön roolia vahvistaa? Mitä mieltä hän on globalisaatiosta? Entä jälleen käynnistyneistä, kaupanesteiden poistamiseen tähtäävistä WTO-neuvotteluista? Onko hän ylipäätään perillä makrotalousasioista? Entä Suomen valtionvelka? Pitäisikö keskittyä sen lyhentämiseen? Pitäisikö valtion myydä omaisuutensa? Ovatko hänellä siis suuret linjat selvillä?

    Merkittäviä kysymyksiä kaikki tyyni. Niitä toistetaan näinäkin päivinä lukuisia kertoja valittaessa poliittisille puolueille puheen- ja muita johtajia. Asiaan kuuluu, että näihin tehtäviin kerran valitut tunnistavat itsessään osaamista juuri noissa asioissa, vaikka muut eivät samaa havaintoa pystykään aina tekemään. Hyvä itsetunto on poliitikolle välttämätön ominaisuus. Sitä on syytä kaikin tavoin pönkittää. Eduskunnassa näistä ylätason asioista puhutaan kuitenkin suhteellisen harvoin ja harvat kansanedustajat tällaisiin keskusteluihin osallistuvat. Kansalaisten arkihuolet pitävät edustajien puheet ja toimet lähempänä maanpintaa.

    Raha on sanojen ja tekstien ohella politiikan keskeinen väline ja keskustelun aihe. Valtio ja kunnat ovat rahapitoisten jälleenjakelujuhlien järjestäjiä. Ne keräävät kansalaisilta veroina ja maksuina rahaa jakaakseen sen parhaaksi katsomallaan tavalla heille takaisin. Usein palautusinnostus on sitä luokkaa, että nämä verojen kerääjät lainaavat rahaa saadakseen jakaa vielä enemmän rahaa sitä kaipaaville. Tavoitteena tietenkin on päästä markkinoimaan jälleenjakelussa onnistumista kansalaisille, jotta seuraavissa vaaleissa puolueen pussiin tipahtaisi muutama ylimääräinen ääni. Eria asia on, onnistuuko tämä enää nykyisin.

    Tähän väliin tietoisku. Salomonin saarilla jälleenjakelujuhlien järjestäjinä toimivat heimoyhteisön poppamiehet, mumit. Mumit ovat siis näiden Tyynen valtameren saarten "sauliniinistöjä". Sitä parempi mumi, mitä paremmat juhlat hän pystyy järjestämään eli mitä paremmin hän on onnistunut keräämään "veroja" juhlia varten. Tove Jansson ihastui saarten ihmisiin, erityisesti mumeihin, ja loi näkemänsä perusteella muumi -hahmon.

    Takaisin kotoisiin kuvioihin suomalaiseen arkeen. 1980-luvun kehnot poliitikot loivat seuraavan vuosikymmenen alkuun taloudellisen laman. Laman jäljiltä meillä on edelleen yli 200 000 työtöntä, heistä monet pitkäaikaistyöttöminä. Näin on siitäkin huolimatta, että meillä oli laman jälkeen puoli vuosikymmentä kestänyt taloudellinen nousukausi. Laman aikana valtio velkaantui korviaan myöten, vaikka kansalaisten etuisuuksia leikattiin Esko Ahon hallituksen toimesta todella rankasti. Valtiontalouden tasapainottamiseksi Lipposen I hallituskin joutui työnsä alkuvaiheissa jatkamaan näitä leikkauksia.

     Poliittinen muisti on lyhyt, yleensä vain  muutaman kuukauden mittainen. Edellä kuvatun 1990-luvun alun laman suomalaiselle yhteiskunnalle tuottamat koettelemukset olivat kuitenkin sitä luokkaa, että ne eivät ole unohtuneet. Liikkeellä ovat tänä päivänä yhtäläisesti perheet, eläkeläiset ja ylivelkaantuneet, vain muutamia mainitakseni. Lama loi historian painolastin ja arkipäiväisti politiikantekoa entisestään. Tämä on tiukka tosiasia. Suurin mahdollinen virhe olisi silmien ummistaminen tältä nykytodellisuudelta.

     Politiikan arkipäiväistyminen näkyy eduskunnan kyselytunneillakin. Kysymykset kohdistuvat hallituksen itsensä keskusteluun tuomien aiheiden ohella niihin yksityiskohtiin, joita kansalaiset ovat hetkeä aikaisemmin saattaneet edustajien tietoon. Tämä on kansanvaltaa. Siis kansan tahdon mukaisesti: Arjen politiikka kunniaan!
Takaisin