Kangasalla 13.5.2002 Pyöräilykypärän käyttökilpailun palkintojen jaossa
Arvoisat pyöräilyn ystävät!
Sankat pölypilvet ovat julistaneet tämänkin pyöräilykauden avatuksi! Tältähän se on erikoisesti tuntunut hengityselimissä tänäkin keväänä, kun ei ole satanut. Talvisen sisäruokintakauden jälkeen kansalaiset kiirehtivät hyvän tavan mukaisesti polkurattaille samaan aikaan kun kuntien puhtaanapitolaitokset pyrkivät keräämään ajoväyliltä pois talviset kitkakertoimen nostajat. Epämiellyttävä ja hyvä ajoittuvat kiusallisella tavalla samaan ajankohtaan.
Kun jätetään pyöräilykauden alun pölypilvet kiusalliseksi realiteetiksi, pyöräilystä on vain hyvää sanottavaa. Suomalaiset osallistuvat amerikkalaiseen kokakolanisaatioon siinäkin, että heillä on tapana pulskistua talven aikana. Pyöräily on sopiva läskinpolttomenetelmä, joka tekee "fatistä" "fitin" eli läskistyneestä kelpokuntoisen kesän aikana. Pyöräily ei itse saastuta, mutta pyöräilijä joutuu moottoriliikenteen pakokaasujen vaikutuksille alttiiksi, jolleivät kevyen liikenteen väylät ole kaukana autoliikenteen väylistä. Yhteiskunnan kannalta on edullista sekin, että pyöräilijä tarvitsee autoilijaan verrattuna vähän tilaa kulkuväylällään.
Suomalaisten keskimääräinen päivässä kulkema matka on 58 prosentissa matkoja alle viiden kilometrin mittainen. Henkilöauton kuljettajana tehdyistä matkoista puolestaan 43 prosenttia on niinkään alle viiden kilometrin mittaisia. Pyöräily voisi siis vallan hyvin vallata henkilöautoilulta sijaa liikkumismuotona. Siinä kansalaisten kunto kohenisi, nykyisellään fossiilista polttoainetta säästyisi ja taajamien ilman laatu parantuisi.
Asiaa voidaan tarkastella myös työmarkkinoiden näkökulmasta. Työnantajien etu on, että heidän työntekijänsä ovat mahdollisimman hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Työnantajat voivat edesauttaa omilla päätöksillään tämän rahanarvoisen tavoitteen toteutumista. Sen sijaan, että ne antavat henkilökuntansa käyttöön työsuhdeautoja, ne voisivat antaa työsuhdepolkupyöriä. Tietenkin työsuhdepyörä voisi olla lisuke autoedun päällekin.
Mikään liikennemuoto ei ole vaaraton. Ei sitä ole pyöräilykään. Kolme vuosikymmentä sitten pyöräilijöitä kuoli liikenteessä puolitoista sataa vuodessa. Vuoteen 1990 mennessä kuolemantapauksista putosi viitisenkymmentä pois ja viimeksi eletyn vuosikymmenen aikana reilut 40 lisää. Viime vuonna kuolemaan johtaneita pyöräilyturmia oli 57. Virallisluonteisen tilaston mukaan loukkaantuneita oli 1200, mutta todellinen määrä on useita kymmeniä tuhansia. Syy eroon on siinä, että vähäiset terveyskeskusreissulla hoidetut loukkaantumiset eivät juurikaan tule tilastoitua.
Kuolemaan johtaneiden pyöräilyonnettomuuksien määrä on siis kehittynyt myönteiseen suuntaan. Erään selvityksen mukaan määrä olisi ollut vielä parikymmentä pienempikin, jos pyöräilijät olisivat käyttäneet kypärää päänsä suojana. Juuri päähän kohdistuneet iskut johtavat usein kuolemaan. Tämä on tiedostettu myös ministeriöissä. Luonnostellun pykälätekstin mukaan kypäränkäyttösuositus kirjattaisiin lakiin. Mitään rangaistusta sen noudattamatta jättämisestä ei kuitenkaan määrättäisi. Perimmäinen tarkoitus olisikin kiinnittää huomiota kypäränkäytön tuomaan turvallisuuslisään samalla kun pykälä antaisi pontta poliisin toimille sen pyrkiessä edistämään pyöräilyturvallisuutta. Nykyisellään viidennes pyöräilijöistä käyttää kypärää. Lapset ja pyöräilyn innokkaat harrastajat käyttävät kypärää. Sen käytön edistämisen erityinen kohderyhmä tulisi jatkossa olemaan kauppa- ja työmatkapyöräilijät.
Liikenne- ja viestintäministeriö on kaavaillut pyöräilyn kaksinkertaistamista tämän vuosisadan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Jotta onnettomuudet eivät mitätöisi sitä kansanterveydellistä ja ympäristönsuojelullista hyötyä, joka tällä kehityskululla olisi saavutettavissa, on liikenneväylien kehittämiseen ja liikenteen yleiseen rauhoittamiseen taajama-alueilla kiinnitettävä aivan erikoista huomiota. Erityisesti kaahaaminen taajama-alueilla on saatava loppumaan. Siihenhän on olemassa sekä passiiviset rakenteellisrt keinot että tehostettu aktiivinen ajotapa- ja nopeusvalvonta.
Haja-asutusalueiden väen muuttaminen taajamiin on laajentanut jälkimmäisten pientaloalueita. Kun samassa vauhdissa ei ole rakennettu pyöräteitä, ja kun koululasten pyöräily autoliikenteen pääväylillä olisi aivan liian riskialtista, ovat kunnat olleet pakotettuja järjestämään koulukuljetuksia, vaikka koulumatka onkin alle viisi kilometriä. Asiantila paranee vain uusien kevyen liikenteen väylien rakentamisen kautta. Niiden rakentamiseen tarkoitetut määrärahat tulisi erottaa valtion talousarviossa omaksi momentikseen, jotta tähän ajankohtaiseen ongelmaan kiinnitettäisiin eduskunnassa jokaisen talousarvion käsittelyn yhteydessä riittävästi huomiota. Parasta olisi, jos kunnat osallistuisivat näissä tapauksissa valtion kanssa tehdyin sopimuksin näiden pyöräteiden rakentamiseen. Investointi kannattaisi kummankin kannalta.
Lain laatiminen pyöräilykypärän käytön edistämiseksi on myönteinen asia. Nyt kaavaillun sisältöisenä lain voimaatulon jälkeenkin kuitenkin jää paljon yleisen tiedostamisen ja käyttökulttuurin muodostumisen varaan. Tässä katsannossa on erinomainen asia, että kunnat ovat ryhtyneet tässä asiassa kilpasille. Itse asiassa liikenneministeriön vuoden 1993 pyöräilytyöryhmä lähtikin tavoite-asettelussaan siitä, että kunnat kantavat päävastuun pyöräilykulttuurin edistämisestä.
Kangasalan kunta haastoi Lempäälän, Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kunnat kisaan pyöräilyn turvallisuuden ja erityisesti pyöräilykypärän käytön lisäämiseksi. Kilpailu päättyi viime kuun lopussa. Kangasalan kunnalla oli kanttia lähteä haastamaan muita kuntia tähän kilpailuun, sillä kunnalla on todella mainio pyöräilyn kehittämisohjelma.
Jos jatkossa kehitys etenee tähän malliin, kehityskulun yhteiskuntataloudelliset vaikutukset tulevat olemaan merkittävät. Ne näkyvät pyöräilleiden sairastavuuden vähentymisenä ja työkyvyn parantumisena, pyöräilyonnetto-
muuksien kustannusten vähentymisenä, autoliikenteen vähenemisen kautta erikoisesti taajamien ilman laadun parantumisena ja liikennöimiskustannusten vähentymisenä. Tämän suuntaista kehitystä voidaan ja tulee edistää myös etevällä yhdyskuntarakennesuunnittelulla. Pyöräily on hyvä asia, kuten lukuisat Aasiankin kansakunnat ovat jo kauan sitten havainneet.