Kolumni Pohjolan Työssä kesäkuussa 2001
VÄHÄNKIN VOI OLLA MONEN JOUKOSSA PALJON
Göteborgin asukkaat muistavat Isokenkäisten äskettäisen vierailun pitkään. Seattlen asukkaat kokivat saman aiemmin. Niin EU:n huippukokouksiin kuin Maailman kauppajärjestön WTO:n vastaaviinkin ovat ilmiselvästi tulleet mielenosoitukset jäädäkseen. Uutiset ovat kertoneet, että ne voivat olla joko rauhallisia ja silti näyttäviä tahi sitten ihmisten ja omaisuuden tuhoamisia tuottavia. Media on tehnyt jälkimmäisistä edellisiä mielenkiintoisempia. Tämä tietenkin pitää huolen siitä, että seuraavissakin huippukokouksissa joudutaan mielenosoituksiin varautumaan. Mistä tässä erilaisten mielenosoitusten mylläkässä sitten oikein on kysymys? Olisi helppo kirjoittaa, että syitä on lukuisia, mutta itse asiassa ne ovat kiteytettävissä muutamaan.
Vaikuttavat tekijät on tieteessä tapana ryhmitellä perustavaa laatua oleviin ja pintatekijöihin. Tämä sopii myös suurtapahtumien kansainvälisten mielenosoitusten taustatekijöiden jaotteluun. Edellisiin kuuluu yksi ainoa ihmisiä eri puolilta maapalloa yhdistävä tekijä, vahingolliseksi koettu globalisaatio, maapalloistuminen. Ylikansalliset yritykset ovat saaneet ylivallan jopa eräistä kansallisvaltioista kehitysmaiden joukossa. Ne haluavat poistaa kaikki kaupanesteet WTO:n meneillään olevan neuvottelukierroksen tuloksena. Ne haluavat siirtää tuotannon kulloinkin sinne, missä työvoima on halvinta ja ympäristönormit höllimmät. Lainoittamalla köyhiä kansallisvaltioita ne pitävät näitä otteessaan ja estävät normien tiukentamisen. Monille ylikansallisille yrityksille ihmiset, työntekijät, ovat tavaroita, joita voi kohdella millä tavoin tahansa.
Rohkeimmat kehitysmaiden ministerit ja presidentit ovat rohjenneet tuoda edellä kerrotun esiin puheissaan. Useimmat ovat vaienneet, koska he pelkäävät heihin sidosryhmäsuhteessa olevien ylikansallisten yritysten kostoa. Tämä on monien sellaisten teollisuusmaiden älymystöön lukeutuvien ihmisten tiedossa, jotka ovat katsoneet velvollisuudekseen osoittaa mielenosoituksilla, kuinka asiat todellisuudessa ovat ja mihin nykyisestä poikkeavaan suuntaan kehityksen olisi syytä edetä. Oikea paikka kertoa tämä on EU:n tai WTO:n huippukokous ja myös G8-maiden johtajien tapaaminen. Niissähän ovat mukana ne henkilöt, joilla on edes teoriassa mahdollisuutta muuttaa kehityssuuntaa.
Pintatekijöihin kuuluvat irtonainen raha ja anarkistit. Erikoisesti maailmanbisnekseksi noussut huumekauppa on tuottanut maailmalle hillittömän määrän irtonaista, erikoisesti veroparatiisivaltioissa pestyä rahaa. Tällainen raha on otaksuttavasti myös anarkistien ulottuvilla. Heitä taas on aina ollut ja on aina oleva. Silloin kun hyvin harjoitettu anarkistijoukko mellastaa kaduilla ja toreilla pieni joukko näyttää monien rauhallisesti mieltään osoittavien joukossakin paljolta.
Huippukokousten järjestäjät ovat kovan paikan edessä: erottaa toisistaan rauhallisesti mieltään ilmaisevat anarkisteista. Belgiassa tämä onnistuminen testataan vielä tänä vuonna.