Kolumni Koillissanomissa kesäkuussa 2002

RAHOITUSMARKKINAT HORJUVAT

    Suomi on länsimaisen kulttuuripiirin kapitalistisin maa. Tätä kuvaa ilmeikkäästi se, että suurimman vasemmistopuolueen johtaja haluaa myydä lähes kaiken valtion omaisuuden. Tästä kaikesta seuraa, että meidän tulee seurata hyvin tarkoin sitä, mitä muualla markkinataloudessa tapahtuu. Ovathan mm. eläkerahamme sijoitettu pörssimarkkinoille, joilla voi tapahtua kaikenlaista, sijoittajien kannalta todella ikävääkin. Perusideahan on se, että sijoitus tuottaa sekä osinkotuloja että jopa myyntivoittoa, kun myy osakkeet edelleen.

   Sijoittaja luonnollisesti odottaa, että hän saa jatkuvasti rehellistä ja oikeaa tietoa niistä yhtiöistä, joiden osakkeita ja muita instrumentteja hän omistaa, ja myös niistä pörssiyhtiöistä, joiden omistusta hän saattaisi tulevaisuudessa hankkia. Näin pitäisi olla, mutta toisin on. Yhä useammin käy ilmi, ettei yritysten taseisiin ja tilinpäätöksiin kannata luottaa. Tämä havainto koskee siis "rehellisiä" yrityksiä. Aivan oma lukunsa ovat harmaan talouden toimijat. Harmaa taloushan on rikollista toimintaa alusta loppuun saakka.

    Maapallonlaajuisesti kaidalta tieltä poikenneita löytyy yritysjäteistä ja huippujohtajista. Näistä eniten kielteistä julkisuutta ovat saaneet yhdysvaltalainen energiajätti Enron ja tilintarkastusyhtiö Arthur Andersen. Lista on kuitenkin varsin pitkä. Siinä on tuotannollisten ja tilintarkastusyhtiöiden lisäksi myös mm. pankkeja. Tietysti ihmiset ovat tuhmien temppujen takana. Maineensa menettäneiden yritysjohtajien luettelossa on myös ns. huippujohtajia.

    Mikä merkitys tällä ilmiöllä sitten on? Sijoittajan asema on todella kurja: kuvaan on tullut mukaan aivan uusi riskitekijä, pörssiyhtiöiden epärehellisyys. Siihen on todella vaikea varautua. Odotan, että kohta markkinoille ilmestyy "salapoliisiyrityksiä", oikeita kyttäfirmoja, joiden tehtävänä on paljastaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa koijaripuuhat pörssiyhtiöissä.

    Suomi ja sen sijoittajat, kuten eläkerahastot, ovat samassa veneessä muiden rahamarkkinoilla toimivien kanssa. Olemme EU:n sisämarkkinoilla ja yhtiömme ovat maapalloistuneet siinä missä USA:n suuryhtiötkin. Täälläkin harjoitetaan kaikenlaista "verosuunnittelua" ja järjestellään yhtiöiden tilaa kuvaavia tunnuslukuja. Jossakin ovat rajat, joissa sitten mennään järjestelyissä liian pitkälle, suoranaisen epärehellisyyden puolelle.

   Kapitalistinen järjestelmä yleensä ja maailmantalous erikoisesti perustuvat toimiviin rahoitusmarkkinoihin. Ne taas edellyttävät luottamusta. Jos luottamusta ei ole, niin eivät rahoitusmarkkinatkaan toimi. Jos rahoitusmarkkinat eivät toimi, niin eivät toimi markkinat, eivätkä liioin julkiset taloudetkaan. Jokainen kunnanvaltuutettukin tietää, mikä merkitys rahoitusmarkkinoilla on oman kunnan talouden pidon kannalta. Ei hyvältä näytä.

   Kaikesta huolimatta hyvää kesää!

                             Erkki Pulliainen
  Takaisin