Kolumni Koillissanomissa elokuussa 2002

TAKA-ASKELIA YMPÄRISTÖNSUOJELUSSA - KUUSAMOSSAKIN

    1970-luvun alussa Helsingin kaungintalolla pidetyssä seminaarissa teollisuusjohtajat kertoivat, etteivät metsäteollisuusyhtiöt kestä taloudellisesti sinänsä tarpeellisten sellu- ja paperiteollisuuden ympäristönsuojeluinvestointien tuottamia kustannuksia. Seuranneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että ne kestivät ja samalla niiden kilpailukyky parani roimasti, kun prosessitkin tulivat perusteellisesti uusituiksi. Yleisen mielipiteen synnyttämä paine toimi tuolloin voimakkaammin kuin säädökset ja määräykset.
    Vuonna 1987 toteutettu vesilain muutos toi ympäristönsuojelua koskeviin tuomioistuinten ja viranomaisten päätöksiin etuvertailun. Sen turvin saatettiin ryhtyä tekemään "yleisen ja firman edun" nimissä mitä järkyttävimpiä päätöksiä; yrityksen taloudellinen intressi saattoi tuottaa läheiselle yhdyskunnalle ja jopa kokonaiselle seutukunnalle lain varjolla asumisviihtyvyyden merkittävän alenemisen. 1990-luvun alun lamakauden uskottiin antaneen vielä lisäoikeutusta tällaiselle toimintatavalle.
    Uusi vuosituhat on merkinnyt yksittäisissä päätöksissä paluuta vieläkin kaukaisempaan menneisyyteen. Tämän lupakäytännön lipunkantajana on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lupaviranomaistaho. Siltä tippuu päätöksiä, joita ei voi muuta kuin ihmetellä ja joskus jopa kauhistella. Tuoreet tapaukset koskevat Rautaruukin Raahen tehtaita, Oulun Energian Toppilan voimalaitoksia ja JK Juusto Kaira Oy:tä Kuusamossa. Viimeksi mainitulle myönnetty ympäristölupa oikeuttaa - jos saa joskus lainvoiman - johtamaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa viemäriverkostoon tarkoitettuja jätevesiä Matkajokeen, Nilojärveen, Nilojokeen ja Kuusamojärven Kirkkolahteen 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Minimiravinteisiin lukeutuvan fosforin päästöt lisääntyisivät näin paikallisesti varsin merkittävästi.
     Juusto Kaira Oy:nkin tapauksessa kilpailukykyä etsitään nyt aivan väärästä suunnasta. Viemäriverkosto ja jätevesien puhdistusjärjestelmä on luotu siinä tarkoituksessa, että ravinteet poistetaan jätevesistä. Menetelmiä on kehitetty toimiviksi ja niitä tulee myös käyttää. Ympäristökes-kus, joka ei tätä tajua, pitäisi panna uudelleenkoulutukseen.
    Kokemus on osoittanut, ettei ympäristökeskusten lupapolitiikka nykykeinoin muutu. Tämä tarkoittaa, että politiikan muutos on saatava aikaan ensi kevään hallitusneuvotteluissa. Sitä ennen on vietävä mm. Juusto Kaira Oy:n saama ympäristölupa valitusprosessiin. Asialla on mitä suurimmassa määrin periaatteellista merkitystä, mikä tarkoittaa, että tarpeen niin vaatiessa on haettava aikanaan valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Ympäristönsuojelulain 7. lukua on nimittäin mielestäni sovellettu ympäristökeskuksen päätöksessä väärällä tavalla. Tämä tapaus kuuluu niihin, joilla mitataan sitä, mitä kestävä kehitys on käytännössä.
Takaisin