Kolumni Koillissanomissa elokuussa 2002
NATO TARVITSEE SUOMEA ENEMMÄN KUIN SUOMI NATOA

    Maamme liittyminen Euroopan yhteisöjen (Euroopan unionin) jäseneksi toi kansalliseen arviointiin keskustelun "lisääntyvästä turvallisuustarpeesta". Tempun teki lehdistö Helsingin Sanomien johdolla, joka ajoi läpi mainitun EY-jäsenyyden ja viimeksi viidettä ydinvoimalaa koskevan periaatepäätöksen. Nyt lukuisten lehtien päätoimittajat ajavat Suomea Naton jäseneksi. Toimittajat kirjoittavat taitavasti turvallisuustarpeesta, sen kasvusta ja toisaalta siitä, "kuinka kansa juuri turvallisuussyistä hyväksyi EY-jäsenyydenkin". Pyydetyt ulkopuoliset apukirjoittajat sopivasti tukevat kulloinkin valittua "suurta tehtävää, missiota", nyt Nato-jäsenyyttä.
    Mielenkiintoista on todeta, minä ajankohtana lehdistö on nämä turvallisuuspoliittiset hankkeensa virittänyt. Kylmä sota on ohi, Neuvostoliittoa ei enää ole. Sen satelliittivaltiot ovat toiminnallisesti itsenäistyneet ja länsimaalaistuneet Venäjän puuttumatta millään konkreettisella tavalla tähän kehitykseen. Venäjä itsekin harjoittelee markkinataloutta. Viime vuoden syyskuun 11. päivän jälkeen USA on hahmotellut uudestaan vakavimmat viholliskuvat, meneillään on "sota terrorismia vastaan".
    Kun eduskunta on saatu hyväksymään hanke turvallisuuspoliittisesta selonteosta vuonna 2004, niin lehdistö on saanut kestoluun pureskeltavakseen. Selonteossa "lupausten mukaan" käsitellään Suomen Nato-jäsenyysmahdollisuutta. Kaikessa tässä keskustelussa näkökulma on siinä, mitä Suomen kuvitellaan tarvitsevan. Asiaa voidaan tarkastella myös siltä kannalta, mitä Nato tarvitsee.
     Eurooppa on Naton harjoitusmanner - Yhdysvallathan operoi aina mahdollisimman kaukana omasta maaperästään. Käytännön toimiin, sekä harjoitusluontoisiin että tositoimiin, tarvitaan mieluiten harvaanasuttuja, maastoltaan ja infraltaan vaihtelevia alueita. Tärkeää on myös, ettei ilmatila ole harjoitusaikoina ruuhkautunut siviililiikenteestä. Suomi on tässä suhteessa eurooppalaisittain ihanteellinen, suorastaan ylivertainen alue.
     Tämä on tietenkin Naton strategien tiedossa. Suomeen olisi halpa rakentaa laajat, pysyvät harjoitusalueet. Täällä on lakkautettujen varuskuntienkin alueita kohta kymmeniä, joten perusinfra on jo valmiina. Tietenkin sellaiset tarvitsisivat Naton käytössä perusmiehityksen. Maa olisikin näin kaikessa hiljaisuudessa miehitetty. Natoon pidättyväisesti suhtautuvat tahot suuntaisivat tietenkin ydinkärjillä varustetut pitkän matkan ohjuksensa harjoitusmielessä näihin miehitettyihin Suomessa sijaitseviin tukikohtiin.
     Kansalaiset poliitikot heidän joukossaan joutuvat miettimään vuoteen 2004 mennessä, lisäisikö Nato-jäsenyys todella Suomen turvallisuutta vai ei. Nato näyttää joka tapauksessa tarvitsevan Suomea harjoitus- ja mahdollisiin tositoimien tarpeisiin. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Asioilla on monta puolta.
Takaisin