Kansanedustaja Erkki Pulliainen

Energia-seminaarissa Helsingissä, 9.4.2001
Arvoisa puheenjohtaja,

Vastuuta maapallosta kantavat johtavat toimijat ovat yhteen ääneen tuominneet Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin päätöksen olla -  vastoin vaalilupauksiaan - edistämästä Kioton ilmastosopimuksen toteutumista. Nämä vetoomukset eivät ole kuitenkaan saaneet Bushia peruuttamaan kannanottoaan, joten tämän ilmoituksen mukaan joudutaan elämään. Sehän tarkoittaa, että Kioton sopimuksen sisällöstä  kiinnipitävät valtiot toteuttavat sitä ikäänkuin se olisi ratifioitu. Yhdysvaltojenkin osalta reilun kolmen vuoden kuluttua käynnistyvä presidentinvaalikampanja voi tietenkin muuttaa asetelmaa; sanansyömisethän muistetaan yleensä aika hyvin.

   Presidentti Bushin ratkaisulla on joka tapauksessa kauaskantoisia vaikutuksia. USAhan on nyt mm. Kiinan ja Intian kanssa samassa energiaryhmässä. Tämän joukon, joka edustaa neljää kymmenesosaa maapallon väestöstä, ratkaisu kiihdyttää jäljellä olevien fossiilisten energianlähteiden varantojen hyödyntämistä. Kun jaettava potti ei kasva, kilpailu jämien jaosta kiihtyy.  Omaksumansa etupiiriajattelun mukaan Yhdysvallat pyrkinee tämän valinnan jälkeen edelleen turvaamaan oman, fossiilisiin energianlähteisiin perustuvan energiahuoltonsa vaikka asein. Kuwaitin sota on tuoreessa muistissa.

    Voimakkaasti kilpailtu, välttämättömyydeksi luokiteltu ja määrältään hyvin rajallinen hyödyke pyrkii kallistumaan. Jos se lisäksi koetaan strategiseksi luonnonvaraksi, siihen saattaa liittyä aika ajoin vakavia saatavuusongelmia. Kun yksi merkittävä energianlähderyhmä, tässä fossiiliset polttoaineet, muodostuu näin huoltovarmuuden kannalta kyseenalaiseksi ja kun se lisäksi edustaa uusiutumattomien energianlähteiden ryhmää, ei energiapoliittisia perusratkaisuja ole mielekästä etsiä muidenkaan uusiutumattomien energianlähteiden joukosta. Tämä tilanne jättää mielekkääseen valintapalettiin uusiutuvat energianlähteet. Realiteettina joudutaan kuitenkin pitämään sitä, että uusiutuviin energianlähteisiin perustuvat ratkaisut voidaan rakentaa hyödyntämällä pääasiassa uusiutumattomia energianlähteitä.

    Lukuisilla maapallon valtioilla on tällä hetkellä todellinen kiire sijoittaa huoltovarmuuden nimissä omia varojaan tai kannustaa alueellaan toimiva yrityksiä sijoittamaan varoja uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisjärjestelmien luomiseen. Kaikkein kohtalokkain ratkaisu kansallisella tasolla olisi sijoittaa varoja teholtaan suureen, uusiutumatonta energianlähdettä käyttävään, sähköä huonolla hyötysuhteella tuottavaan laitokseen. Jos tällainen laitos vielä jyystäisi sähköä jatkuvasti samalla maksimiteholla ja jos sen mahdollisen onnettomuuden vahingot korvattaisiin pääosiltaan yhteiskunnan varoista, olisi tällä todella kauaskantoisia kansallisia vaikutuksia. Ensinnäkin se näin subventoituna yksikkönä söisi kannattavuutta teholtaan pienehköiltä sähköä tuottavilta yksiköiltä. Tämä puolestaan heikentäisi ratkaisevasti kansallista huoltovarmuutta kriisitilanteissa. Suuritehoista yksikköähän ei voitaisi pitää sellaisen kohdalle sattuessa käynnissä. Toiseksi tällainen ratkaisu hidastaisi uusiutuvien energianlähteiden käytön edellyttämien teknisten ratkaisujen tuotekehittelyä ja uusien, kestävää taloutta edustavien ratkaisujen käyttöönottoa.

    Kun Oulun kaupungin omistama energialaitos suunnitteli 1980-luvulla nykyisen Toppila II voimalaitoksen rakentamista, me paikalliset vihreät ehdotimme puuta joko ainoaksi polttoaineeksi tai polttoaineseoksen yhdeksi komponentiksi. Erittäin tunnetulta alan suomalaiselta konsulttiyritykseltä hankittuun lausuntoon viitaten teknisistä asioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja ilmoitti, ettei "puuta huolita ilmaiseksikaan ko. tarkoitukseen". Sittemmin Toppila II rakennettiin ja nyt siinä pyritään nostamaan puun osuus polttoaineseoksessa 40 prosenttiin. Tähän on todettu olevan lukuisia rationaalisia perusteita.

    Oululaisen apulaiskaupunginjohtajan pitäisi tänä päivänä punastua, jos hän tarkastelee, mitä puun energiakäytössä on tapahtunut pellettimarkkinoilla viime aikoina. Meillä on jo koettu puupellettien nousu kevyttä polttoöljyä taloudellisesti edullisemmaksi omakotitalojen ja laitosten lämmityksessä. Se on näyttävä esimerkki uudesta energia-todellisuudesta. Puupelleteillä voidaan korvata teknisesti helposti toteutettavalla jopa yli 7 TWh:n edestä kevyttä polttoöljyä rakennusten lämmityksessä. Tämä korvaus toimisi kaikella voimalla Kioton sopimuksen tavoitteen toteutumisen hyväksi. Tietenkin työllistävät ja muut myönteiset vaikutukset tulevat tämän päälle.

    Tämän seminaarin otsikko on "Uusi energia". Maapallon väestö runsastuu miljardilla ihmisellä reilussa kymmenessä vuodessa. Heidän energiahuoltoaan varten ei kai kukaan voi ajatella muita kuin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvia ratkaisuja. On selvää, että tällä aavikoituvalla maapallolla tämä tarkoittaa erittäin merkittäviä maankäytöllisiä uudelleenarviointeja. Energiahuolto siirtyy maanpinnan alta horisontaalisesti maanpinnalle. Yhtä radikaali vaatimus kohdistuu teknologisiin ratkaisuihin. Energiatehokkuus ja mahdollisuudet säästää energiaa ovat yleisen saatavuuden kannalta olennaisia ajankohtaisia kysymyksiä. Niistäkin uskon kuultavan tässä seminaarissa mielenkiintoisia puheenvuoroja.

    Maapallolla on varaa vain siirtymiseen uusiutuvien energianlähteiden käyttöön siirtymiseen. "Uusi energia" on IN. Näillä sanoilla avaan tämän energiaseminaarin.
Takaisin