Kaleva, kolumni 17.3.2001
KANSAN KAHTIAJAKO VAATII TULOTASOITUSTA
Yhteiskuntamme ei ole jakautumassa kahtia, se jakautui jo. Tämä kehitys käynnistyi itseaiheutetun laman vuosina 1990-luvun alkupuolella. B-väkeen putosi niin entisiä työnantajia kuin heidän työntekijöitäänkin. Kaikkein turvattomimmassa asemassa olivat omaisuutensa ja tulonsa menettäneet yrittäjät, joita varten ei ollut mitään ansionmenetystä korvaavaa. Työntekijöiden pudotusta sentään lievensi jonkin aikaa ansiosidonnainen työttömyysturva, jota valtio osaltaan rahoitti velkarahalla.
1990-luvun jälkipuolisko ja vuosi 2000 olivat nousun ja korkeasuhdanteen aikaa. Suomesta oli tullut entistäkin selvemmin vientiteollisuusvaltio, joka tuotti muille kansoille kulutettavaa. Vaikka kauppa- ja vaihtotaseemme ovat olleet voimakkaasti ylijäämäisiä, työttömyysluvut ovat pysyneet korkeina. Maassa on edelleen reippaasti yli 200 000 työtöntä. Erikoisesti pitkäaikaistyöttömien lukumäärä on pysynyt lähes muuttumattomana. Esimerkiksi Oulussa se on edelleen noin 2500 henkilöä.
Vaikka osaamisella, ahkeruudella ja maltillisella tulopolitiikalla olemme olleet maapallon valtioiden keskinäisessä vertailussa menestyjämaa, oma lähtötasomme oli siinä määrin kurja vuonna 1995, ettei näilläkään avuilla ole parempaan päästy. Tämä on pakko todeta tilanteessa, jossa Yhdysvaltain kymmenkunta vuotta kestänyt korkeasuhdanne on päättynyt, ja tämän supervallan suuret ja pienet yritykset ovat vaikeuksissa.
Vientiteollisuusmaa Suomi ei valitettavasti voi jäädä osattomaksi Yhdysvaltain taloustaantumasta. Uutiset kertovatkin lohdutonta sanomaa: "Yli 700 lomautettiin Pohjois-Suomen elektroniikkatehtaista". Syykin on yksinkertainen: "Tilauksia ei nyt ole". Erityisen tylysti syntynyt tilanne koettelee tälläkin kertaa alihankkijoita. Ne tuntevat ensimmäisinä kysynnän hiljentymisen. Pörssiosakkeilla pelanneet ja ne tappiolla myyneet taas tietävät jo laskunsa suuruuden.
Lipposen kakkoshallitus on menetellyt sinänsä aivan oikein lyhentäessään Esko Ahon hallituksen ottamia velkoja. Viime vuonna velka lyheni 27 miljardilla markalla. Tämän vuoden valtiontalouden ylijäämän odotetaan olevan jossain 18 ja 25 miljardin markan välillä. Jos velkaa lyhennetään esimerkiksi 15 miljardilla, tullaan kahden vuoden aikana keventäneeksi velkataakkaa 42 miljardilla markalla. Tämä tarkoittaa, että korkotaakka kevenee kolmella - neljällä miljardilla markalla vuodessa.
Korkotaakan keventyminen luo jo sinänsä mahdollisuuden ns. köyhyyspaketin kokoamiseen. Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki on ehdottanut tähän käytettäväksi 1,71 miljardia markkaa. Oppositio on tukenut vaatimusta välikysymyksellä. Hallitus on puolestaan päätynyt 530 miljoonaan markkaan tässä vaiheessa. Minusta hallituksen askel on aivan liian lyhyt ja ensin 220 mmk suuremman summan vilauttaminen osoitti suurta taitamattomuutta. Budjettiriihessä elokuussa eduskunnalle tehtävää ehdotusta on korjattava merkittävästi. Hyvää hallituksen jo päättämässä mallissa on, että sen eräillä osilla on täsmävaikutusta sellaisten ruokakuntien päivittäisen toimeentulon kohentamisessa, joilla on todellisia pärjäämisongelmia. Tässä on syytä muistaa sekin, että yksin sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut raamissaan olevan kolmen miljardin markan aukon, joka olisi täytettävä vuonna 2002.
Parlamentarismin perusasetelma on selvä: "Kulloinenkin hallitus on oikeassa ja oppositio väärässä". Esko Ahon hallitus oli tämän mukaan oikeassa ottaessaan valtiolle velkaa ja Paavo Lipposen hallitus maksaessaan sitä takaisin. Nyt hallitus ja oppositio voivat olla yhtä aikaa oikeassa, kun ne ovat velanhoidon ohella valmiita sijoittamaan verovaroja huonoimmassa taloudellisessa asemassa olevien elämän aineellisten edellytysten kohentamiseen. Suhdannevaiheesta riippumatta tämä tasoitus on tehtävä nyt kansallisessa tulonjaossa. Meitä hyvin ansaitsevia voi hyvin verottaa nykyistä rankemmin ja kohottaa kertyvillä varoilla vähätuloisten taloudellista pärjäämistä. Kokoomukselle, joka vastustaa hyvätuloisten verotuksen lievääkin kiristämistä, on syytä heittää, että 1990-luvun lamavuosina kaikkein kehnoimpaan taloudelliseen asemaan ajautuivat konkurssin tehneet, kokoomusta tai keskustaa äänestäneet yrittäjät.