TYÖMARKKINATODELLISUUTTA
Tajuan varsin hyvin, ettei minun pitäisi tällaisesta aiheesta ryhtyä kirjoittamaan. Tällainen hengentuote tukkii vain puheenvuoroja -palstojen toimitukset ja e-mailit. Teen tämän kuitenkin paristakin syystä. Ensinnäkin minulla on takanani yli 10 000 ay-tilaisuuden istuminen 1960- ja 1970-luvuilla ja alan oppikirjan ("Toimihenkilön ammattiyhdistystieto") kirjoittaminen. Toiseksi tilanne työmarkkinoilla on sellainen, että se pakottaa ottamaan kantaa.
Suomalainen yhteiskunta saa olla työmarkkinoiden osapuolille tosi kiitollinen siitä, että täällä on pystytty harjoittamaan laman jälkeisinä vuosinakin toteutuneen kaltaista keskitettyä tulopolitiikkaa. Se ei ole juurikaan kiihdyttänyt inflaatiota. Se on lisännyt yritysten toimitusvarmuutta. Bruttokansantuotteen nousua ei ole juurikaan leikattu lakkopäivillä. Näin yhteiskunnan nettovaurastumista on edistetty.
Mitalilla on siis ainakin yksi selvästi valoisa puoli. Sillä on kuitenkin myös toinen puoli ja teräviä reunoja. Alhaisilla markka- ja prosenttiluvuilla pelaavat palkankorotukset eivät voi sisältää korkeita järjestelyvaraosuuksia, joilla voitaisiin täyttää kipeiksi koettuja palkkakuoppia ja tehdä palkkausjärjestelmään rahaa vaativia uudistuksia. Onhan ainakin julkisella lohkolla hyväksytty periaate, ettei palkkausrakenteen muutos saa johtaa kenenkään henkilökohtaisen palkan alentumiseen.
Syksyn tupokierroksella Akavan esille nostama "koulutuspalkkalisä" nousi keskeiseksi ongelmaksi. Akava oli päättänyt korjata kaksoispotin pukemalla vaatimuksensa sellaiseen muotoon, että sen läpimenolla olisi tehty myös aimo annos järjestöpolitiikkaa. Tietenkään STTK ja SAK eivät voineet tähän suostua. Akava lensikin tupokuvioista taktikointinsa epäonnistumisen myötä ulos. Siinä ei tarvittu työnantajapuolelta minkäänlaista mielipidettä.
Työnantajapuolen eli lähinnä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tehtäväksi jäi pelastaa mitä pelastettavissa oli itse oikeansuuntaisiksi miellettyjen kuoppakorotusvaatimusten edes osittaiseksi toteuttamiseksi. Lastentarhanopettajat olivat tämän ryhmän kärkipäässä. Palkkatarjous painotettiin kokonaispotin puitteissa niin, että kun muut saavat keskimäärin 350 mk korotuksen kk-palkkoihinsa, niin 80 % lastentarhanopettajista saa 500-600 markan korotuksen. Näin myös tapahtuu, kun lastentarhanopettajatkin hyväksyivät äänestyksen jälkeen työnantajan tarjouksen.
Seuraavan kierroksen ensimmäiseksi hoidettava asia on lastentarhanopettajien palkkakuopan loppuosan täyttäminen. Lastentarhanopettajat ansaitsivat tämän edun pidättäytymällä lakosta, joka olisi varsin kovalla tavalla kohdellut lukuisten lapsiperheiden arkipäivää. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, koska en ole mikään lupaaja. Ratkaisu on löydettävä myös niille akavalaisille ryhmille, jotka viikoilla 3 ja 4 tekivät samanlaisen lakostapidättymisratkaisun kuin lastentarhanopettajat 27.1.
Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Kuntasektori on ajautumassa vaikeaan toiminta- ja talouskriisiin. Lukuisten kuntien valtuutetut (lähinnä kepulaisia ja kokoomuslaisia) eivät suostu nostamaan veroprosenttia niin, että kunta voisi maksaa palkollisilleen kilpailukykyistä palkkaa. Kehityshaluisilla ja -kykyisillä kunnilla ei ole taas varaa lähteä näiden kelkkaan. Niillä ei ole toiminnallista varaa hävitä kilpailua pätevästä työvoimasta. Tässä on selvää painetta siihen suuntaan, että kunnat jakautuvat kilpailukykyisiin ja rupukuntiin. Tätä kehitystä on vaikea hyväksyä, vaikka demokratia on sen viimeksi viime syksynä kunnallisvaaleissa tuottanut.
Kunnat ovat vaatineet valtiota maksumieheksi. Minua kiusaa erityisesti se, että valtiota apuun huutavien kuntien joukossa on sellaisia, joiden veroprosentti on reippaasti alle yhdeksäntoista. Harkinnanvaraisen valtionavun ehdoksi pitäisi asettaa, että kunta on ensin yrittänyt käyttää tuohon rajaan saakka omaa verotusoikeuttaan, jotta se voisi maksaa kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaiset palkat. Jollei näin saavuteta maksukykyä, niin valtio tulee harkiten apuun. Näin painostukselle valtiota kohtaan tulisi uskottavuutta lisää.
Erkki Pulliainen