Luomu-Tampere, 31.3.2001, Avajaispuhe
ARVOISA MINISTERI, HYVÄT KUTSUVIERAAT ja MUUT KUULIJANI!
Maapalloistumisen vaikutukset näkyvät tänä päivänä selvimmin ja koskettavimmin elintarviketuotannossa ja -huollossa. Aavikoituminen, eroosio, luonnon katastrofit, laajalti käyttöön otetut, olosuhteisiin nähden virheelliset tuotantotavat, maaperän myrkyttyminen ja sille rakentaminen ovat tuhonneet hyötykasvituotannon mahdollisuuksia samalla, kun maapallon väestö runsastuu miljardilla ihmisellä reilussa vuosikymmenessä. Nyt jo 800 milj. ihmistä elää aliravittuina ainaisessa nälässä.
Ostokykyiset ihmiset puolestaan maksavat harvoin ruoasta todellista markkinahintaa, sillä paria valtiota lukuunottamatta elintarviketuotanto on tuettua, subventoitua. Integraatioaikakauteen kuuluu jopa sellainen ilmiö, että suomalaiset veronmaksajat maksavat Saksassa syömättä jääneistä pihveistä. Suomalaisen maataloustuottajan tuloista karkeasti puolet tulee erilaisista tuista. Vaikka tämän jo sellaisenaan luulisi olevan keskeinen puheenaihe, on keskustelu siirtynyt Euroopassa ruokaturvallisuuteen. BSE- ja muiden ongelmien vuoksi satoja vuosia vanhat ruokakulttuurit ovat muuttumassa, kun ei enää luoteta niissä käytettyjen ruoka-aineiden turvallisuuteen.
Kun elintarvikkeiden tuotanto on ollut voimakkaasti tuettua, paine on kohdistunut ensi vaiheessa poliitikkoihin, jotka puolestaan ovat näihin saakka vaatineet maataloustuottajilta yhä vain suurempaa tehokkuutta. Yksikkökokoa on vaadittu suurennettavaksi ja on kannustettu käyttämään sellaisia kemikaaleja, joilla tuotantomäärää on voitu kasvattaa. Näin luodussa kilpajuoksussa on unohtunut tai hämärtynyt monta asiaa.
Ehkä tärkein periaatteellinen näkökohta on se, että kun Suomeen tuodaan ulkomailta vaikkapa soijaa tai lihaa, ei täkäläisen kuluttajan ole ollut mahdollista saada tietoa siitä, millä tavoin nämä ruoka- ja rehuraaka-aineet on tuotettu ja mitä kaikkea ne voivat sisältää. Kilpailun ja markkinavapauden nimissä ei olisi saanut edes tutkia sitä, kuinka elintarvike on tuotettu ja mitä se sisältää. Lähinnä suuret, ylikansalliset yritykset ovat saaneet poliitikotkin hyväksymään läpinäkyvyyden häivyttämisen elintarvikeketjusta.
Tämä selvä poliittinen valinta sisälsi suuren riskin, riskin siitä, että kauppaan tuleekin sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat kuluttajille jopa hengenvaarallisia. Tässä tilanteessa ollaan juuri nyt. Pahin on toteutunut. Britanniassa ja Ranskassa on jo kuollut satakunta ihmistä Creutzfeldt-Jakobin taudin vCJD-muunnokseen. BSE:hen kuolleita nautoja on pari sataatuhatta. Kuluttajat ovat vastanneet tähän pidättäytymällä syömästä naudanlihaa; kulutus on esimerkiksi Saksassa pudonnut puoleen.
Suomi on matkustajana tässä kurjuuden veneessä EU-jäsenyytensä kautta. Vaikka meillä asiat ovat ilmeisesti parhaimmalla tolalla koko Euroopassa, meilläkin kannattaa läpikäydä elintarvikeketjuasiat. Ensimmäinen suuri askel on sellaisen läpinäkyvyyden luominen, jossa kuluttaja on todellinen näkijä. Tämä tarkoittaa ruoantuotannon paikallistamista niin suuressa määrin kuin mahdollista. Ihanteellisessa lähiruokamallissa ravinnontuotanto ja -kulutus ovat maantieteellisesti lähekkäin, jolloin ruoantuottajat ja kuluttajat ovat jopa päivittäisessä yhteydessä toisiinsa.
Pirkanmaa muodostaa lähes ihanteellisen talousalueen lähiruokamallin kehittämiseksi. Siinä suositaan oman maakunnan tuotteita, kun valitaan raaka-aineita ruoan valmistusta varten. Kun kuljetusmatkat ovat lyhyitä, raaka-aineiden tuoreus säilyy ja säästetään energiakustannuksissa. Kuluttajat voivat jopa käydä katsomassa, missä heidän ruokansa perusraaka-aineet on tuotettu. Näin toteutuu osa oikeutetuista ekologisista ja sosiaalisista vaatimuksista. Kuluttaja voi olla vakuuttunut ostamiensa raaka-aineiden tuotantoympäristön nähtävissä olevasta laadusta. Tietenkin tämänkin hyödyntämisessä pitää olla järjen mukana - suu- ja sorkkataudin kaltaisten tautien siirtymisvaara pitää ottaa huomioon.
Lähiruoka antaa perusturvallisuuden kuluttajalle hankkimiensa ruoan raaka-aineiden yleisistä puitteista. Näin ne ansaitsevat tunnuksekseen yhden "L":n. Toisen "L":n ansaitsemiseen edellytetään raaka-aineiden tuottamista luonnonmukaisella tavalla. Keski-Euroopassa vaste BSE- ja muiden kriisien aiheuttamalle tilanteelle on ollut päätös nostaa luomutuotteiden osuutta tuotetuista elintarvikkeista siirtymäkauden pituuden huomioon ottaen rajulla vauhdilla, valtiokohtaisesti jopa viidennekseen kokonaistuotannosta. Heitä, jotka odottivat tätä kehitystä tapahtuvaksi ilman kriisejä, voidaan kutsua uranaukaisijoiksi.
Täällä Koti-Suomessa edellisen hallituksen kaavailujen mukaan pitäisi olla nyt 125 000 hehtaaria luomutuotannossa, mutta on lähes 25 000 hehtaaria enemmän. Suuri määrä hakemuksia on edelleen tukipäätöstä odottamassa. Hallituksen tulee ryhtyä toimiin puuttuvien määrärahojen saamiseksi. Tälle vuodelle tarvitaan satakunta miljoonaa markkaa lisää.
Edellä kertomani tarkoittaa käytännössä sitä, että kuluttajien reaktiot maataloustuotannon itsensä synnyttämiin ongelmiin ja niistä eroon pääsemiseksi tarjoamiin ratkaisumalleihin on synnyttänyt ainakin kolmenlaiset markkinat. Heterogeenisyys on nopeasti lisääntynyt. Tehomaatalouden alkuperältään tunnistamattomissa olevien elintarvikkeiden rinnalle kauppaan on tarjolla lähi- ja luomutuotannon tuotteita. Tämä asettaa tuottajien ohella jalostajat ja kauppaketjut kovan paikan eteen. On kyettävä tekemään aikaan kuuluvia oikeita valintoja, mutta on myös vältettävä astumista syrjään kaidalta elintarviketurvallisuuden tieltä. Epärehellisyyden miinat laukeavat nykyisin uskomattoman herkästi. Brittiläinen Iceland -ketju ratkaisi asian yksinkertaisesti - se myy vain luomutuotteita. Suomessa luomutuotemarkkinoiden edistämisessä messutapahtumilla on ollut suuri merkitys. Luomu-Lahti on jo ehtinyt 10-vuotiaan reippaaseen ikään. Luomu-Tampere-tapahtuma on käynnistynyt paikallisesta aloitteellisuudesta, mikä on erittäin hyvä merkki, ja tapahtuma sellaisenaan merkittävä lisä näiden messutapahtumien ketjuun. Samalla kun avaan tämän tapahtuman, toivon, että siitä tulee vuosittain toistuva ja kasvava luomutuotannosta kertova ja sen tuotteita markkinoiva tapahtuma.Takaisin