Liikennevaliokunnan pj., professori Erkki Pulliainen
MFO-Showroomin avajaisissa Oulun Tietomaassa 26.2.2001
Arvoisat kuulijani,
Avattavassa MFO-Showroomissa on tarkoitus esitellä langattoman tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan tutkimusta, tuotehistoriaa, tuotteita eli laitteita ja palveluita nykypäivästä tulevaisuuden hahmotelmiin. Esiteltävää varmasti riittää, onhan näiden alojen kehitysvauhti ollut huikeaa; kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmää ei ole otettu vielä käyttöön, kun jo alan kehittäjät puhuvat neljännen sukupolven laitteista. Oikeutetulta kuulostava välihuuto kaikuu: "Tarvitaanko kolmatta sukupolvea lainkaan?". Raflaavuutta ei voi kiistää kukaan, mutta koetun pitää pysähdyttää pohtimaan myös sitä inhimillistä ja fyysistä ympäristöä, jossa toimitaan. Digitalisointi, Internet ja matkaviestintä on projisoitava teollistumisen historian viitekehykseen, talouden investointikykyyn, kuluttajien alati muuttuviin valintoihin ja taloudelliseen kantokykyyn sekä ihmisten inhimillisinä olentoina sieto- ja omaksumiskykyihin.
Teollistuminen ei alkanut ensimmäisestä toimivasta kännykästä vaan sitä jonkin verran krouvimmasta laitteesta, höyrykoneesta. Siitä käynnistyi teollisuuden historiajaksojen sarja, joista jokaisessa pari teollisuuden alaa on saanut muita hallitsevamman aseman. Höyrykoneesta saatiin voima, jonka avulla työstettiin kauden toisesta hitistä, puuvillasta, tuotteita. Kehitys kehittyi ja seuraavan teollisuusjakson avainaloja olivat terästeollisuus ja rautatieverkoston kulkuvälineineen rakentaminen. Seuraavan kauden menestyjiä olivat taas sähkö- ja kemianteollisuudet. Kahdesta nuorimmasta kaudesta ensimmäistä hallitsivat petrokemia ja autojen valmistus, jälkimmäistä taas olemme tottuneet kutsumaan lyhyesti it-kaudeksi.
Teollistumisen historiassa on monta opiksi otettavaa yksityiskohtaa. It-kautta edeltäneistä kausista jokainen kesti 40:stä 60:een vuotta. Jokaisen niistä markkinat saturoituivat, kun kaikki keksivät tehdä sitä samaa. Tällainen mekanismi on tuottanut väistämättä kausien väliin taloudellisen laman jaksoja. Toiset siirtymäjaksojen taantumista ovat vain olleet yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan muita vakavampia, kuten 1930-luvun alun Yhdysvalloissa ensimmäisenä koettu syvä lama.
It-aikakausi poikkeaa edeltäjistään sekä teknologisen kehityksen että markkinoiden saturoitumisen nopeudessa. Maapallolla elää noin 6,1 miljardia ihmistä, joista vajaa miljardi aliravittuina ainoana pyrkimyksenään löytää jotain syötävää. Kännyköitä odotetaan myytävän edelleen reilut 500 milj. kappaletta vuodessa. Kun kännyköiden uusimisvauhti tiedetään, tästä on helppoa laskea markkinoiden saturoitumisen toteutumisen hetki. Valmistajat toki tietävät tämän ja pyrkivät tuottamaan kiihtyvällä vauhdilla entistä sofistikoidumpia tuotteita markkinoille saadakseen ainakin ostokykyisimmät asiakkaat nopeuttamaan laitteiden uusimisaikataulua. Ikään kuin julkisena todistuksena tämän väittämän oikeellisuudesta täällä Oulussa käynnistettiin 5.2. Eco Electronics Oy:n elektroniikkaromun käsittelylaitos.
Globaalisuus kruunaa mobiilikulttuurin mielekkääksi. Ruotsalaisen Ericssonin äskettäisellä kännyköiden oman valmistuksen lopetuspäätöksellä on moniulotteiset globaalit vaikutukset, joista Suomikaan ei ole jäänyt osattomaksi, ei kielteisessä eikä myönteisessä merkityksessä. Ericssonin päätöksen signaalimerkitystä vahvisti Motorolan päätös vähentää samasta syystä työntekijöidensä määrää tuhansilla henkilöillä. Ylikansallisuus kuuluu välttämättömyytenä alan suurtoimijoiden yrityskuvaan. Vaikka näin on, ne joutuvat kuitenkin toimimaan kansallisvaltioiden alueilla ja ottamaan kansallisvaltioiden ja niiden muodostamien integraattien lainsäädännöt huomioon.
Suomessa kehitys e-kulttuurista m-kulttuuriin on haluttu kokea askeleena kohti todellista tietoyhteiskuntaa. Näyttävin osoitus tästä oli valtion käyttäytyminen umts-lupien myöntämisessä. Suomi kävi asiassa operaattoreiden kesken "kauneuskilpailun", jonka voittajat maksoivat vain hallinnoimiskuluja vastaavan lupamaksun. Tästä valinnasta poiketen eräät toiset Euroopankin valtiot rahastivat tarjouskilpailun perusteella myönnetyillä luvilla miljardeja euroja. Myöhemmin nähdään, kumpi strategia oli oikeampi. Ovatko operaattoreiden Suomessa aikanaan laskuttamat yksikköhinnat oleva alhaisempia kuin miljardeja itse luvista ulkomailla maksaneiden operaattoreiden laskuttamat? Joka tapauksessa Suomessa uuden verkon luominen ja käyttöönotto tulevat kokonaispakettina halvemmaksi kuin "rahastajavaltioiden" alueella toteutettuina. On myönnettävä ajatuksellisesti mahdolliseksi, että Suomessa voisi operaattoreiden lievällä kartelloitumisella hankkia aikanaan kunnon voittojakin.
Mobiilimaailma langattomuudessaan tarvitsee myös kiinteitä verkkoja. Perinteisesti meillä on ollut kaupallisessa käytössä valtion, sittemmin valtioenemmistöisen Soneran ja paikallisten puhelinosuuskuntien/yritysten verkkoja. Verkot on rahalla rakennettu ja ne ovat siis jonkun useimmiten hyvin arvokasta käyttökelpoista omaisuutta. Esimerkiksi Suomessa on ollut perinteisesti perustuslailla vahvistettuna vankka omaisuudensuoja. Taival kohti tietoyhteiskuntaa on nykyaikaisen tekniikan suomista mahdollisuuksista johtuen alkanut mielenkiintoisella tavalla koputella omaisuudensuojakilpeä. Kun verkkovierailu on teknisesti mahdollista, on se myös lainsäädännöllä mahdollistettava. Säätelyä tarvitaan sekä ylikansallisella että kansallisella, kansallisvaltioiden tasolla.
Avainkysymykseksi on muodostunut se, kuka tai mikä on oikeutettu verkkovierailuun ja millä ehdoilla. Asiaa on mutkistanut se, että omaisuuden perustuslaillinen suoja vaihtelee Euroopan unionin sisälläkin maasta toiseen. Toisaalta, jotta nykyaikaista tekniikkaa voitaisiin järkevästi hyödyntää, ja toisaalta, jotta kohtuuttomuuksilta suuntaan tai toiseen vältyttäisiin, on EU:n asetuksella "selitetty", kuinka omaisuudensuojaan tulee tässä tapauksessa periaatteellisesti suhtautua. Vaikka kysymys on EU:n asetuksella muutoin säädellystä asiasta, joka on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta jäsenmaissa, on tässä nimenomaisessa tapauksessa jätetty asiasta päättäminen jäsenvaltion oman perustuslain mukaisesti säädettäväksi.
Eduskunnan liikennevaliokunta onkin saattanut perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi seuraavan sananmuodon: "Jokaisella on oikeus vuokrata televerkkoyrityksiltä liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän kiinteän televerkon tilaajayhteyden vapaana olevaa välityskykyä tilaajayhteyden varustamiseksi teknisillä laitteilla siten, että tilaajayhteydellä samanaikaisesti tarjotaan useita palveluja, jollei välityskyky ole tarpeen televerkkoyrityksen kohtuullista omaa tarvetta varten, eikä ministeriö laissa aiemmin mainituilla perusteilla toisin määrää".
Verkkovierailu tarkoittaa myös teknikoiden fyysistä vierailua kilpailevan yrityksen jakamotiloissa. Kysymys on eräänlaisesta pakkoyhteistyöstä, johon lailla säädetään pelisäännöt ja jossa luotetaan aika paljon kilpailijan tai muun telealan toimijan järkevään käyttäytymiseen. Siitä on ollut kysymys myös ns. mastopolitiikassa. Vielä kolme vuotta sitten jokainen operaattori rakensi itselleen ensisijaisesti oman mastoverkkonsa. Ensimmäinen merkittävä edistysaskel ekologisesti hyväksyttävämpään suuntaan oli velvoite ottaa omaan mastoon myös kilpailijan laitteita, mikäli siinä oli vapaata tilaa. Tätä on helpottanut se, että teleoperaattorit ovat perustaneet mastorakenteiden hallinnointia varten omia yrityksiä. Mastojen kasvava määrä otettiin huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslakia säädettäessä.
Suomi on kaiken kaikkiaan Euroopan kärkivaltioita säädöspohjaisessa varautumisessa langattoman viestinnän ja tietoyhteiskunnan aikakauteen. Olennaista on kilpailun säilyttäminen kohtuullisissa rajoissa ja tavoissa. It-jakson puolivälin tienoilla Internet- ja matkaviestinlaitteita tai niiden osia valmistaneet yritykset olivat pörssien kuninkaita. Niiden kasvuun ja tuottoon ladattiin valtavia odotuksia, mikä näkyi sittemmin ylimitoitetuiksi osoittautuneissa pörssikursseissa. Kun havainto vääristä odotuksista tehtiin, niin syöksy alaspäin oli suurempaa kuin yhtiöiden tulosten ja taseiden mukaan olisi ollut perusteltua.
Joka tapauksessa it-kausi yhden mantran aikakautena alkaa vetää viimeisiään.
Merkitseekö tämä sitten unelman tietoyhteiskunnasta, jossa mobiili kuljettaa tietoa sitä tarvitsevan mukana, romuttumista? Ei tietenkään. Nyt jännitämme vain sitä, kuinka pitkäksi hiipuneen talouskasvun luonnehtima siirtymäkausi on muodostuva. Olemme vähitellen siirtymässä uudenlaiseen aikakauteen teollistumisen historiassa. Siinä kootaan se 1700 miljardin US dollarin markkina, joka on tarpeen maapallon teollis-taloudellisen toimeliaisuuden pyörittämiseen, monesta volyymiltään ehkä hyvinkin tasavahvasta toimialasta. Olen kutsunut tätä käynnistymässä olevaa aikakautta nimellä "multiaction period". Ympäristöteknologia edustaa siinä 500 ja biotekniikka 350 miljardia US dollaria. Digitalisointi, Internet sisältötuotantoineen ja langattomien viestimien uudet sukupolvet luovat kukin omat, näihin nähden kohtuulliset markkinansa. Mainittakoon, että maapallon elintarvikehuolto edustaa
2 000 miljardin US dollarin arvoa.
Tietoyhteiskunnan teollis-taloudellisen toiminnan kilpailuetuna on se, että se kuluttaa kokonaisuutena vähän ainetta ja vähän energiaa. Lisäksi sen käyttämä aine on helposti saatettavissa kierrätyksen piiriin. Tietoyhteiskunnan edistysaskeleet jäävätkin näin määräytymään kolmen perustekijän mukaan, jotka ovat ihmisten peruskoulutustaso, motivoituminen yksilöllisen tiedon omaksumiskyvyn käyttöön sekä aineellinen ja henkinen hyvinvointi- ja turvallisuustaso. Ensiksi ja kolmanneksi mainitut ovat ratkaisevasti riippuvaisia kansallisvaltioiden kollektiivisista päätöksistä. Keskimmäinen riippuu siitä hienotunteisuudesta, jolla markkinatoimijat kohtelevat kuluttajia. Tämä tulee erikoisesti esille, kun GSM korvataan GPRS-tekniikalla, kun tiedonsiirtonopeuden kasvaessa voidaan tuottaa entistä monipuolisempia multimediapohjaisia palveluja liikkuville käyttäjille. Jos ja kun neljännen sukupolven ratkaisuna erilliset lanka- ja matkapuhelinverkot, yleinen tietoverkko ja Internet sulautuvat yhteen suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa voi taloudelliseen shokkiin yhdistyä myös henkinen "ähkyshokki". Sofistikoituihin oululaisiin tutkimusohjelmiin soisi sisällytettävän myös tämän problematiikan tutkimustyötä.