Kolumni Kalevassa 8.12.2000 Takaisin pääsivuille
SIJOITTAJAT - HITUNEN ISÄNMAALLISUUTTA - KIITOS!
Teollisuudella menee lujaa. Kolme metsäteollisuusyritystä on tekemässä yhteensä yli 20 miljardia markkaa voittoa kuluvalta vuodelta, eivätkä Nokia ja sen keskeiset alihankkijat jää "metsäpekkoja" huonommiksi. Elektroniikkateollisuus on jo bruttoviejänä metsäteollisuuden edellä, mutta merkittävänä komponenttien tuojana se jää nettoviejänä vielä metsäteollisuuden jälkeen kakkoseksi. Kun näillä kahdella ja lisäksi metalleja jalostavalla teollisuudella on kauppa käynyt, osoittaa koko tuotantotalous edelleen merkittäviä kasvulukuja. Hyvä niin. Se auttaa osaltaan persaukista valtiota selviytymään suuren velkansa velvoitteista.
Menestys edellyttää kiistatta huipputason osaamista ja onnekasta tuotekehittelyä. Tämä on itsestäänselvää. Sen lisäksi on kyettävä arvioimaan objektiivisesti myös ns. taustatekijöitä, jotta ei sorruttaisi harhaisiin tulevaisuuden odotuksiin. Esimerkkejä tällaisesta on historiamme pullollaan.
Tästä taustavaikutustekijöitä. Yhteisvaluutta eurosta piti tulla vahva ja vakaa. Siitä on tullut heikko ja epävakaa. Euro on devalvoitunut muihin päävaluuttoihin nähden jo lähes 30 %, vaikka mitään tällaista ei pitänyt emu-aikakautena tapahtua. Tästä devalvaatiosta on hyötynyt ennen kokemattomalla tavalla nyt ennätyksiä takova vientiteollisuus. Laskun maksajina ovat suomalaiset veronmaksajat, jotka ostavat tuontihyödykkeitä (kuten raakaöljypohjaisia polttoaineita) ja maksavat Esko Ahon hallituksen ottamien valuuttalainojen lyhennyksiä ja korkoja. Siinä yksi takatuuppari.
Toinen takatuki löytyy valtion vuosittain jakamasta miljardituesta suuryhtiöiden tuotekehittelyyn. Nämä rahat on saatu kasaan myymällä valtion omaisuutta. Menestyksellisellä tuotekehittelyllä on siten rankat yhteiskunnalliset lunnaat. Kolmas näyttävä tuki tulee suurteollisuuden käyttämän halvan sähkönhinnan muodossa. Jos ydinvoimaloissa tapahtuu merkittävä onnettomuus, kaikki siitä seuraavat laskut koituvat lopulta käytännössä yhteiskunnan maksettaviksi. Omistajista Fortum on valtionfirma ja Teollisuuden Voima Oy:llä on parin kymmenen toimintavuoden jälkeen yhä edelleen viisi miljardia markkaa velkaa. Pääoma on voimaloissa, jotka tulisivat onnettomuustilanteessa käyttökelvottomiksi eli niiden arvo olisi voimakkaasti negatiivinen. TVO:n vuosiliikevaihtokin on teollisuuden maksaman olemattoman sähkön hinnan vuoksi vain 1,4 miljardia markkaa. (Ja tällainen yhtiö havittelee uuden ydinvoimalan rakentamislupaa!)
Neljäs taustatuki tulee valtion ilmaiseksi kouluttamasta henkilökunnasta ja viides palkattuja koskevasta maltillisesta tulopolitiikasta. Jälleen kerran työntekijät ovat olleet valmiit rakentavahenkisesti firmojen tuotantovarmuutta tukevaan tupoon. Missään muualla maapallolla ei ole mitään vastaavaa. Yritykset voivat tehdä toimitussopimukset varmoina siitä, että hyödykkeiden valmistumisajat pitävät. Se on vankka kilpailuetu ulkomaisiin toimijoihin nähden.
Kun näin on, luulisi, että suurten ja vähän pienempienkin vientiyritysten omistajasijoittajat pitäisivät huolen siitä, että ne investoivat erityisesti Suomeen. Näin ei kuitenkaan ole. Vuosina 1995-2000 eli EU-jäsenyyden aikana suorat sijoitukset ulkomailta Suomeen ovat olleet 159 miljardia, kun vastaavat sijoitukset Suomesta ulkomaille ovat olleet peräti 266 miljardia markkaa. Tämä antaa aiheen ainakin seuraavaan kommenttipariin: "EU-jäsenyyttä vuonna 1994 markkinoineet (etunenässä Kalevi Sorsa) lupasivat juuri päinvastaista ja suomalaisia sijoittajia ei isänmaallisuus liiemmälti rasita."
Mitä koetusta pitäisi oppia? Ensinnäkin voimme vain toivoa, että herätettyinä suomalaiset sijoittajat saisivat isänmaallisuuspuuskan rahavirtojen ohjailussaan. Toiseksi TE-keskusten on muutettava tukipolitiikkaansa. Tuotantoalapohjaa on laajennettava Sveitsin mallin mukaan. Esimerkiksi luomutuotteiden jalostamisen kehittämiseen on ollut mahdotonta saada tukea, vaikka ihmisten tiedetään syövän myös laman aikana. Menestystä löytyy elektroniikan ulkopuoleltakin!
Takaisin