Ydinjätteenloppusijoitus, palautekeskustelu, 16.5.2001
Arvoisa puhemies!
Ydinenergialakiin vuonna 1987 tehdyn muutoksen mukaan ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen. Valtioneuvoston sittemmin tekemien lukuisten päätösten jälkeen ollaan tilanteessa, jossa eduskunta voi joko kumota valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen loppusijoituslaitoksesta tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan. Saatuaan ympäristövaliokunnalta lausunnon talousvaliokunta esittää, että periaatepäätös jää sellaisenaan voimaan.
Talousvaliokunta kuitenkin aivan oikein toteaa mietinnössään heti jatkoksi, että tämä periaatepäätös ei rajoita kauppa- ja teollisuusministeriön tai säteilyturvakeskuksen mahdollisuuksia tehdä ydinenergialain 28 §:n nojalla päätöksiä tai antaa velvoitteita ydinjätteiden huolehtimisvelvollisuuden toteuttamisesta. Jopa säteilyturvakeskus on todennut lausunnossaan talousvaliokunnalle, että "loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakentamisluvan yhteydessä on edellytettävä". Talousvaliokunta pitääkin välttämättömänä, että "loppusijoitusta tutkitaan ja kehitetään edelleen turvallisuuden varmistamiseksi viimeisimmän tiedon mukaiseksi".
Ympäristövaliokunta on korostanut lausunnossaan, että periaatepäätös merkitsee vain loppusijoitushankkeen etenemistä seuraavaan tutkimusvaiheeseen. Periaatepäätöshän ei, kuten edellä totesin, millään tavalla rajoita valvovan viranomaisen mahdollisuuksia tehdä ydinjätehuollon periaatteita koskevia uusia päätöksiä. Periaatepäätös on siten luonteeltaan välipäätös. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän ympäristövaliokunnan kannanottoon ja toteaa, että siitä, että eduskunta ei nyt kumoa valtioneuvoston tekemää periaatepäätöstä, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ydinjätteiden loppusijoitus olisi tällä ratkaistu, ja että tätä päätöstä voitaisiin käyttää perusteena ydinvoiman lisärakentamiselle. Päinvastoin myöhempien tutkimusten ja valintojen varaan jää monta asiaa ja yksityiskohtaa, joista osa käy ilmi talousvaliokunnan mietinnöstä ja/tai ympäristövaliokunnan lausunnosta.
Keskeiset avoinna olevat kysymykset liittyvät toisaalta sijoitusta seuraavien satojen tuhansien vuosien aikana olosuhteisiin loppusijoituspaikan kallioperän päällä ja toisaalta tilanteisiin loppusijoituspisteessä kallioperän sisässä.
Ympäristö- ja talousvaliokuntien jäsenistä varmaankin monet ovat joutuneet viime viikkojen aikana aivan uudella tavalla perehtymään glasiaaligeologiaan. Se kytkeytyy juuri nyt eduskunnassa myös toiseen käsiteltävään asiaan, nimittäin ilmastostrategiaan. Muistona edellisestä jääkaudesta meillä on edelleen mannerjäätä sekä etelä- että pohjoisnavan läheisillä alueilla että vuoristoissa. Nyt näiden jäätiköiden pelätään sulavan ilmaston yleisestä lämpenemisestä johtuen ja nostavan siten merenpintaa. Merenpinnan tason heilahteluthan ovat kuuluneet noin sadan metrin amplitudilla jääkausiin ja niiden välisiin interglasiaalikausiin. Jos edellisen jääkauden loput jäätiköt todella sulavat, niin ydinjätteiden suomalaiseksi loppusijoituspisteeksi valittu Eurajoen Olkiluoto jää merenpinnan alle. Sehän on ollut saarena vasta 2500-3000 vuotta. Kallioperän normaalin ruhjeisuuden vuoksi loppusijoitussyvyydestä löytyy saman jääkauden jälkeisen yoldiamerivaiheen suolaista vettä. Jos kallioon tehdään räjäyttämällä autolla/trukeilla ajettavia tunneleita, niin vesi päässee entistä helpommin tunneli- ja käytäväverkostoon.
Kallioperässä olevan veden suolaisuudesta näyttää valiokunnissa esiintyvän toisistaan poikkeavaa tietoa. Ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan, että 500 metrin syvyydessä pohjaveden suolapitoisuus on noin 20 grammaa litrassa ja 700 metrin syvyydessä jo 70 grammaa litrassa. Talousvaliokunta taas kertoo, että "pohjaveden suolaisuus loppusijoitussyvyydellä 400-700 metrissä on 10-25 g/l".
Pohjaveden suolapitoisuus on varsin olennainen asia. Loppusijoitusratkaisussa on varauduttava ainakin sataan grammaan litrassa suolapitoisuuteen ja toisaalta säilytystilamateriaalien valinnassa pitää korkea suolapitoisuus ottaa keskeisenä asiana huomioon. Eduskunnan arvioitavaksi saatetun mietinnön ja sitä varten annetun lausunnon perusteella ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin, että bentoniittisavi ei eräistä hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta kuulu lopullisiin väliainevalintoihin. Ylipäätään koko tekniikka kannattaa miettiä vielä kerran uudestaan. Talousvaliokunta onkin mietinnössään aivan oikein tuonut esiin myös muita vaihtoehtoja.
Hyvänä asiana tarkasteltavina olevissa asiakirjoissa voidaan pitää sitä, että nyt lähdetään siitä realiteetista, että elämme jääkausien välistä aikaa. Nyt kaavaillussa loppusijoitusmallissa olisivat seuraavan jääkauden aikana kuuma ja kylmä rinnakkain tai vastakkain. Tällaisen asetelman voi ajatella tuottavan muun ohella voimakasta rapautumisilmiötä, jota pohjaveden virtaukset tehostavat. Tässäkin katsannossa brittiläisten asiantuntijoiden tähdentämillä oikein tehdyillä virtaustutkimuksilla ja niiden pohjalta tehtävillä mallintamisilla on suuri merkitys kallioperän sisäistä dynamiikkaa arvioitaessa ja ennakoitaessa.
Jääkauden aikana kallioperän raoissa ja halkeamissa oleva vesi jäätyy, mutta tähän kokonaisuuteen kohdistuu sen lisäksi mannerjääkerroksen synnyttämä paine. Edellisenkin jääkauden, joka siis edelleen jatkuu jäätiköissä, aikana maankuori painui kuopalle, mistä tilasta se edelleen vähitellen oikeaa. Olkiluoto kuuluu alueisiin, missä maankuoren kohoamista edelleen tapahtuu. Tehtävien loppusijoitusrakenteiden, jotka poikkeavat luonnon omista ruhjerakenteista tyyppinsä ja muodostumistapansa puolesta, tulee kestää nämä uudentyyppiset paineolosuhteetkin. Niiden yläpuolella olevan peruskallion pinnalla taas tapahtuu mannerjään vaikutuksesta voimakasta kulumista, mihin ei mietinnössä, eikä ympäristövaliokunnan lausunnossa ole kiinnitetty huomiota. Tällä realiteetilla on merkitystä mm. loppusijoitussyvyyden valinnan kannalta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä onkin lähdettävä siitä, että se on 700 metriä. Teknisillä ratkaisuilla ja materiaalivalinnoilla on varauduttava siihen, että ne ovat kestäviä niissä olosuhteissa, jotka nyt vallitsevat 700 metrin syvyydessä.
Sekä mietinnössä että ympäristövaliokunnan lausunnossa pohditaan paljon loppusijoitustilan avattavuutta, siihen liittyvää teknistä tietoutta ja sijoittamisen jälkeistä valvontaa. Taustaksi on syytä palauttaa mieliin, mitä säteilyturvakeskus totesi taustamuistiossaan asian valtioneuvostokäsittelyä varten. Siinä todettiin seuraavasti: "Säteilyturvakeskuksen mielestä turvallinen loppusijoitusratkaisu on kehitettävä sinä aikana, kun riittävä teknistieteellinen asiantuntemus on vielä varmasti käytettävissä. Viivästys merkitsisi mm. teknistieteellisen laadun todennäköistä heikentymistä." Näin todella lienee asianlaita. Se asettaa teknistieteellisille ratkaisuille korkeimman mahdollisen pätevyystasovaatimuksen. Osaamiseen perustuvien ratkaisujen on löydyttävä nyt eläviltä kahdelta sukupolvelta.
Käytetyn ydinpolttoaineen satoja tuhansia vuosia jatkuva taustasäteilyä voimakkaampi radioaktiivinen säteily pakottaa projisoimaan toimet geologiseen aikaan, jossa tuhat vuotta on lyhyt aika. Edellä lausuttu oli yritys tähän suuntaan. Kun toimintakentässä toisella puolella on inhimillinen ihminen, aikaperspektiivi muuttuu kokonaan toisenlaiseksi. Siirrytään jatkumon toiseen ääripäähän.
Ihmisen kohdalla kysymys on paitsi yksilöistä erityisesti ihmisyhteisön kulloinkin edustamasta kulttuurista. Säteilyturvakeskuksen peräänkuuluttama teknistieteellinen osaaminen on osa juuri sitä kulttuuripiiriä, johon me suomalaisetkin tällä hetkellä lukeudumme. Viime vuosisadan parin viimeisen vuosikymmenen tapahtumat osoittivat kuitenkin, kuinka yhteiskunnallisten rauhattomuuksien myötä tällainen osaamiskulttuuri on alueellisesti muutamassa viikossa pyyhkäistävissä pois.
Kun niin ympäristövaliokunnan lausunnossa kuin talousvaliokunnan mietinnössäkin toistuvasti kirjoitetaan ydinjätehaudan avattavuudesta ja aukaisemiseen liittyvistä pelisäännöistä, on tämän viestin viemisessä yli ihmissukupolvien tosi kova tehtävä. Mihinkään nyt arkipäiväiseltä tuntuvaan ei voida luottaa itsestään selvyytenä. Niinpä loppusijoituspaikka joudutaan maan pinnalla eristämään muusta maailmasta ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla, tankin kestävillä aidoilla ja julkituomaan tieto paikan merkityksestä paitsi nykyisillä paikallisilla, myös useilla nykyisillä kongressikielillä infolevyihin kaiverrettuina viesteinä.
Talousvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan valtioneuvosto antaisi eduskunnalle selvityksen ennen rakentamisluvan myöntämistä tämän periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknillisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä toteaa, että se, että eräs hallituspuolue ei hyväksynyt ko. lausumaan sanaa "selonteko", kertoo hyvin paljon tuosta puolueesta. Ideologiat ja niihin kytkeytyvät uskonnot saattavat saada ajassa uusia sävyjä ja sisältöjä.