Kolumni Luomulehdessä joulukuussa 2003

Kysyimme, onko luomun kannattaminen eduskunnassa puoluekysymys?
Pakko ottaa kantaa,
vastaa kansanedustaja Erkki Pulliainen.

 VARSIN MONET ULKOISET SYYT PAKOTTAVAT KANSANEDUSTAJAT OTTAMAAN LUOMUTUOTANTOON MYÖNTEISESTI KANTAA, MIKÄ JO SINÄNSÄ HÄMÄRTÄÄ PERINTEISTEN PUOLUEPOLIITTISTEN NÄKÖKOHTIEN MERKITYSTÄ.
       Luomuryhmän johtokunnassakin ovat edustettuina kaikki merkittävät poliittiset puolueet.

      Yhteiskunnallisesti ja maatalouspoliittisesti merkitykselliseen kysymykseen on lyhyt ja pitkä vastaus.
       Lyhyt vastaus palauttaa mieliin eduskunnan luomuryhmän johtokunnan koostumuksen: siinä on keskustalainen, demari, kokoomuslainen, vasemmistoliittolainen, ruotsalainen, kristillisdemokraatti ja vihreä. Edustettuna on sellainenkin puolue (kd), jolla ei ole nyt edustajaa maatalousvaliokunnassa. Valmiutta olla tällaisessa vapaaehtoistyössä mukana löytyy siis kautta koko poliittisen kentän kirjon. Perimmäiset syyt mukanaoloon voivat tietysti olla moninaiset. Ympäristö voi pakottaa kannanottoon. Tarvitaan siis myös pidempi ja pohdiskelevampi vastaus.
       Luomutuotanto on osa maatalouden tuotantotoimintaa. Erikoisesti nyt kun olemme osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa, on tarkoin katsottava millaista maatalouspolitiikkaa ja millä ehdoilla Euroopassa ja Suomessa harjoitetaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luomutuotannolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys yksistään eettisesti perusteltuna tuotantomuotona, mikä tarkoittaa, että näkemyssuunnasta riippumatta varteenotettavan puolueen kannattaa lähettää edustajansa sinne, missä käsitellään näin merkittävää asiaa. Yleisesti tiedossa on, että luomuryhmässä kirjoitetuilla teksteillä on ollut taipumusta tulla osaksi hallitusohjelmia, oli hallitusten poliittinen koostumus mikä tahansa.
         Elintarviketurvallisuus on tänä päivänä kova sana kautta maapallon. Erikoisesti täällä Euroopan unionissa elintarvikkeiden turvallisuus on ollut uhattuna aivan liian tiheään. Kysymys on paitsi elintarvikkeiden tuottajien, myös kuluttajien kohtalosta. Turvallisuuden petettyä ko. elintarvikkeen kulutus on aina laskenut joksikin aikaa. Paniikin oloissa ja pahimman mentyä ohi etsitään turvallista vaihtoehtoa. Luomutuotteet moneen kertaan tarkastettuina nousevat silloin väistämättömästi esiin. Näin nekin poliitikot, jotka eivät muutoin ole olleet kiinnostuneita luomutuotannosta, vedetään kuin hihasta mukaan luomukeskusteluun ja vaikuttamaan sen tulevaisuuteen. Luomusta tulee näin kuluttajapoliittinen asia. Sen lohkon edunvalvonnalla on kaikissa eduskunnissa ollut omat konsulinsa. 
          GMO-elintarvikkeita tungetaan kaikille markkinoille. Monsanton päämannekiiniksi on heittäytynyt itse miehityssodistaan tunnettu George W. Bush. Kuluttajien luottamus elintarvikkeiden GMO-vapauteen on horjunut monissa länsimaissa. Ainoastaan luomutuotteiden osalta voidaan olla (rikollisuusvarauksella) vakuuttuneita elintarvikkeiden laadusta tässä suhteessa. Näin tätäkin tietä poliitikko kohtaa luomutuotannon turvallisena vaihtoehtona. Jotta poliitikolla olisi puhtaat jauhot omassa pussissaan katastrofin yllätettyä, on hänellä oltava selvitys valmiina siitä, kuinka hän on omilla toimillaan edistänyt luomutuotannon säilymistä varteenotettavana elintarvikevaihtoehtona.
          Maapallon arvokkainta omaisuutta on hedelmällinen humuskerros maanpinnalla. Se on ollut parhaimmillaankin vain keskimäärin 15 senttiä paksu. Lukemattomat tekijät ohentavat tätä elintärkeää kasvualustaa. Tehomaatalous tukeutuu monella tavoin fossiilisiin energianlähteisiin. Niitä tarvitaan niin lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden tuotannossa kuin työkoneiden polttoaineenakin. Seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluttua kysytään kaikkialla maapallolla, kuinkas nyt maata viljellään, kun perinteiset polttoaineet ovat hävinneet pois maailmankaupasta? Silloin viimeistään luomutuotannon kaltaiset tuotantomuodot nousevat arvoon arvaamattomaan. Humuskerrosta kasvattava tuotantotapa on kysyttyä. Jo tänä päivänä pelkästään ympäristönsuojelulliset näkökohdat tekevät luomutuotannosta eettisesti ja käytännöllisesti ylivertaisen tuotantomuodon.
         Näin lukemattomat ulkoiset tekijät pakottavat kansanedustajat ottamaan luomutuotantoon kantaa ja hyväksymään myönteiset argumentit. Juuri tästä syiden moninaisuudesta seuraa, että perinteiset puoluepoliittiset näkökohdat menettävät tässä merkitystään, vaikka puolueet ovat puolueina mukana luomuryhmässä.

Takaisin