Ryhmäpuheenvuoro postipalveluselontekolähetekeskustelussa 19.11.2003
ARVOISA PUHEMIES!
Postipalveluista käytyyn keskusteluun viimeisen vuosikymmenen aikana sopii hyvin marxilaisen lehdistöteorian toteamus siitä, että pitää vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Niinpä eduskunnan voimassa olevan postipalvelulain säätämisen yhteydessä tilaamassa selonteossa ei mainita lainkaan sitä, että postipalvelut kuuluvat yhteiskunnan perustavaa laatua oleviin peruspalveluihin. Tämä kuvastaa selonteon kirjoittaneiden vallitsevaa näkemystä. Selontekopaperin ministerikäsittelyssä tällaiseen yksityiskohtaan harvoin enää kiinnitetään huomiota. Tämä havainto ei tarkoita kuitenkaan sitä, että selonteko ei tarjoaisi kohtuullista pohjaa postipalvelujen lähihistorian jatkoarviointiin. Se jopa paljastaa yllättäviä yksityiskohtia.
Tiellä posti- ja telelaitoksesta Suomi Posti Oyj:hin on ollut useita häviäjiä. Postin omien konttoreiden sulkeminen jopa valtioneuvostonlinnan vierestä oli näyttävä signaali siitä, että postipalvelut eivät ole peruspalveluita, jotka ovat yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa, vaan bisnestä muun bisneksen joukossa. Tämän mukaisesti Suomen Posti on ollut tiennäyttäjänä omien toimipisteidensä sulkijana ja henkilökunnan irtisanojana, mitä polkua lukuisat muut viestintäalankin toimijat, viimeksi Elisa, ovat seuranneet. Selonteossakin mainitaan "kaksituhatta sopeutettua irtisanottua". Siinä ei sen sijaan kerrota siitä, että, kun postin omat konttorit korvattiin asiamiesposteilla, jälkimmäisten ylläpitäjille ryhdyttiin maksamaan minimaalista korvausta tästä palvelutuotannosta. Selonteossa ei myöskään kerrota Suomen Posti Oyj:n suunnitelmista laajentaa franchising-sopimuksella toimivien yksiköiden lukumäärää, nyt niitä ilmoitetaan olevan "noin 10". Mielenkiintoinen ilmaisutapa sinänsä, "noin 10". Sen sijaan kerrotaan tarkkaan siitä, kuinka paljon Suomen Posti Oyj on tuottanut minäkin vuonna voittoa, ja kuinka paljon se on maksanut osinkoa valtiolle.
Postipalvelulakimietinnön laatiminen oli edellisen eduskunnan liikennevaliokunnan vaativimpia tehtäviä. Jos hallituksenesitys olisi hyväksytty ehdotetussa muodossa, selonteko olisi nyt sisällöltään kovin toisenlainen. Lakiteksti kirjoitettiin valiokunnassa käytännössä kokonaan uudestaan. Otan yhden valaisevan esimerkin. Silloisen liikenneministeriön ja hallituksen mielestä postipalveluihin ei kuulu postinkulun varmistusta. Tämä olisi merkinnyt selonteon mukaan sitä, että vuonna 2002 olisi tuhottu "249 871 perillesaamatonta kirjelähetystä" käyttääkseni selonteon ilmaisua. Nyt niitä ei tuhottu, vaan ne käsiteltiin asiallisesti Viestintäviraston postin varmistusyksikössä. Tuhoaminen olisi tarkoittanut mm. rahan, elintärkeiden viestien ja asiakirjojen tuhoamista. Nyt ei tuhottu, kun liikennevaliokunnan ideoimalle varmistusyksikölle säädettiin omat pykälänsä ennen lain voimaantuloa. Vuonna 2002 avaamisen jälkeen 22 500 lähetystä voitiin toimittaa joko vastaanottajalle tai lähettäjälle. Valtaosa lähetyksissä eli 88 % voitiin avaamisen jälkeen hävittää. Säilytettäviä lähetyksiä oli kolme prosenttia. Tässä arviointivaiheessa on syytä osoittaa kunnioittava tervehdys edelliselle perustusvaliokunnalle, joka katsoi postin varmistusyksikön perustamisen mahdolliseksi.
Viestintäviraston postin varmistusyksikön henkilökunnalla on rikosoikeudellinen virkavastuu ja vaitiolovelvollisuus. Postipalvelulaki edellyttää muutoinkin luottamuksellisen viestin salaisuuden turvaa-mista. Asiamiespostin sopimukseen on kirjattu salassapitositoumus. Selonteosta käy ilmi, että Viestintävi-rasto havaitsi alkuvuonna 2002 puutteita kirjesalaisuuden säilymisen kannalta tutkittuaan "noin kymmentä" toimipaikkaa. Havaintojensa mukaan Viestintäviraston ilmoitetaan ohjeistaneen Suomen Posti Oyj:tä itsenoutopalvelusta. Itsenoutotoimipaikkojen lukumäärän kerrotaan sittemmin vähentyneen ja määrän putoavan edelleen 70:een ensi vuoden loppuun mennessä. Se, että tällaisiin ohjeistuksiin on ollut aihetta, on hämmentävää, sillä Suomen Posti Oyj:n johto on erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka paljon eduskun-nassa kiinnitettiin asiaan huomiota ja millaisen prosessin läpi postipalvelulaki kävi.
Kerrottu vaikuttaa postipalvelun luotettavuuteen. Hyväksyttävä taso saavutetaan, kun luku lähentelee sataa prosenttia. Selonteon mukaan luotettavuus oli erittäin tai melko hyvää yritysten osalta vain 81 prosentin mielestä ja kuluttajien osalta 86 prosentin mielestä. Nykytilan taustalla on vaikuttanut sekin, että tutkimuksensa ja lausuntojen perusteella Viestintävirasto on joutunut "kehottamaan Suomen Posti Oyj:tä huolehtimaan kuluttajien kirjesalaisuuden loukkaamattomuudesta osoitteenmuutoksen jälkeisessä postinjakelussa sekä selvittämään, mitkä syyt vaikuttivat ongelmien yleisempään esiintymiseen osoitteenmuutospalveluissa asiamiesposteissa asioivien keskuudessa sekä korjaamaan ongelmia aiheuttavat tekijät".
Saamistaan kehotuksista huolimatta Suomen Posti Oyj haluaa tinkiä I luokan kirjeiden laissa säädetystä laatustandardista voidakseen aikaistaa sanomalehtien jakelua haja-asutusalueilla. Tätä perustellaan sillä, että "sanomalehtien julkaisijoiden ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista järjestää varhaisjakelua". Kuntaliitto ja Suomen Yrittäjät ry ovat puolestaan katsoneet, että "kuljetusnopeudesta tinkiminen heikentäisi palvelua haja-asutusalueilla ja vaikuttaisi pienen ja keskisuuren yrityssektorin toimintaedellytyksiin". Hallitus on päätynyt selonteon lopussa johtopäätökseen, että merkittäviä epäkohtia ei postipalvelulaissa ole tullut esiin, eikä näin olen ole välitöntä tarvetta muuttaa nykyistä lakia. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen johtopäätökseen. Eduskuntaryhmä kiinnittää erikoista huomiota siihen, että maakuntien ykkössanomalehdet ovat jo yöllä luettavissa internetissä ja kehitys tulee vain vahvistamaan näitä koko maassa saatavilla olevia palveluja. Tuemme voimakkaasti sitä, että nopeat internetyhteydet saadaan koko maahan, mikä on myös sanomalehtien julkaisijoiden edun mukaista kehitystä. Sähköinen kauppa ei ole lähtenyt monien tahojen toivomalla tavalla käyntiin, mutta tulee varmasti lisääntymään, mikä puolestaan luontevasti lisää niiden pakettipalvelujen tarvetta, joita Suomen Posti Oyj tarjoaa.
Suomen Posti Oyj:n johto on ollut huolissaan toisaalta kuljettamiensa kirjeiden määrästä ja toisaalta sähköisen viestinnän määrän kasvusta. Edellisen osalta Postin viestinnässä on ollut outoja piirteitä. Ministeriön eduskunnassa pitämässä kuulemistilaisuudessa muutama viikko sitten yhtiön johto kertoi diagram-min avulla, kuinka kuljetettujen kirjeiden määrä on laskussa. Selonteossa todetaan asiasta puolestaan seuraavaa: "Vuodesta 1997 lähtien sekä lähetettyjen kirjeiden määrä että liikevaihto ovat jonkin verran nousseet, mutta suunta on kääntynyt laskevaksi kahden viime vuoden aikana. Vuonna 2003 kirjeliikenteen arvioidaan kuitenkin kasvavan". Että sillä lailla johtopäätösten teon perusteiden kanssa! Merkittävää on, että kirjelähetysten liikevaihdosta lähes kaikki tulee yleispalveluun kuuluvista kirjelähetyksistä.
Sähköisestä viestinnästä selonteossa kerrotaan, että se on "useimmissa tapauksissa kirjelähetyksiä selvästi nopeampaa, vaivattomampaa ja halvempaa". Tämä on tietysti kohtuullisessa määrin totta, mutta sen tulevaisuus ratkeaa siitä, kuinka spammaus saadaan kuriin. Asiaa koskeva hallituksenesitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Kun tulevaisuus on vielä tässä suhteessa täysin auki, tässäkään mielessä ei ole perusteltua lähteä aukaisemaan postipalvelulakia ja tinkimään sen postinkulunnopeusnormeista.
Takaisin