Kolumni Juoksupojassa joulukuussa 2003
LOHISEMINAARIN HENKI:
MALTTIA OULUJOEN LOHIPOLITIIKKAAN
Järjestin 29.11. vihreiden järjestöjen taloudellisen tuen turvin lohiseminaarin Oulussa. Hallinnon, tutkimuksen ja järjestöjen huippuvaikuttajat olivat noudattaneet kutsua ja saapuneet kertomaan, miltä lohen ja sen kalastuksen tulevaisuus näyttävät uusimpien havaintojen ja kokemusten mukaan. Ovathan ensimmäiset lohet ja muut kalat jo käyttäneet Merikosken padon ohittavaa kalatietä, jonka Oulun kaupunki on EU-rahoituksen turvin saanut aikaan.
Padon ohittava kalatie laajentaa parhaimmillaan jokikutuisten kalojen lisääntymisalueita ja palauttaa jokikalastusmahdollisuuksia. Nämä asiat ovat varmasti olleet mielessä Merikosken kalatien rakentajilla. Tämä on kuitenkin vain kolikon yksi puoli.
Toisella puolella ovat mm. kalastusrajoitukset, kalatautien leviämisvaara, tarve järjestää veneiden rantautumispaikat, venerannat, jokivarren kalastuspisteet ja muut kalastuksen edellyttämät järjestelyt. Sekin on otettava huo-mioon, että jokivarsi on varsin tiheään asuttu.
Kalastusrajoitukset tulivat esiin jo tämän vuoden syyskuussa. Kuuluin niihin, joihin otettiin tuolloin yhteyttä. Vaatimuksiin kuului, että Merikosken ja Montan padon välinen vesistöalue tulee julistaa pelkäksi kalastusalueeksi, jossa ei odoteta merilohien lisääntyvän. Jos hallinto päätyisi tähän johtopäätökseen, se päätöksellään poistaisi kalastusrajoitukset rajatulta vesistöalueelta.
Odotin seminaariin niitä henkilöitä, jotka olivat em. kalastusrajoituksen purkupäätöstä syyskuussa vaatineet, mutta heitä ei paikalla näkynyt. Paavo Vasala kylläkin puolusti tämänsuuntaista menettelyä. Toisaalta tuotiin esiin näkökohtia, jotka puoltavat harkitsevaa etenemistä tässä suhteessa.
Kalatie näyttää toimivan hyvin. Kysymys onkin siitä, riittääkö nousukalaa. Parhaillaan EU:ssa on vireillä hanke kieltää ajoverkkokalastus Itämeren pääaltaalla. Se turvaisi merilohta Perämerelle, jos ajosiimakalastus ei ryöpsäh-täisi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kokeilut ovat osoittaneet, että Oulujoen isoilla sivujoilla ainakin järvitaimenistukkaat varttuvat hyvin, mikä on varsin rohkaisevaa. Niinpä voitaisiin hyvällä syyllä odottaa merilohenkin onnistunutta lisääntymistä näillä joilla, ja miksei itse Oulujoessakin.
Nykyisellään merilohenkalastus on patoaltaalla mahdollisuus vain suhteellisen suppealle kalastajajoukolle. Ehdotin seminaarissa, että Oulun seudun seutuvaltuusto ottaisi tähän kalastuskysymykseen kantaa ja samalla ratkaisisi sen, kuka on toimija näissä kalastusasioissa. Fortum Power and Heat -yhtiökin edellyttää lisäkalateiden rakentamisasiassa, että vastuullinen toimija/vastuulliset toimijat ovat tiedossa. Firman suhtautuminen lohiasioihin oli hyvin rakentavahenkinen, mikä on hieno asia.
Lohiseminaarin yleishenki oli, että merilohiasiaa ei saa pilata liialla kiireellä ja heikolla valmistelulla. Sekin oli rohkaisevaa.