Kolumni Koillissanomissa helmikuussa 2004
MIKÄ ON OIKEAA KILPAILUKYKYÄ?
Suomi on kaikissa maailman talous- ja kilpailukykytilastoissa kolmen parhaan joukossa ja kuitenkin meillä menee työnantajajärjestöjen mielestä huonommin kuin koskaan sitten lamavuosien 1990-luvun alkupuolella. Sama pätee puhemies Paavo Lipposen mukaan Euroopan unioniin. Hänen mielestään EU jää kilpailijoistaan jälkeen nyt, kun "maailmantalous on jälleen kovassa nousussa". Hämmästyksen sormi jää ihmetyksen suuhun näitä ulvahduksia lukiessa ja kuunnellessa. Selitykseksi ei kelpaa se, että komission suurin heikkous olisi juuri nyt se, ettei Paavo Lipponen ole sen puheenjohtaja.
     Euroopan unionin euroalueen vientiteollisuuden kilpailukyky unionin ulkopuolisiin toimijoihin nähden on heikentynyt, koska euron arvo suhteessa muihin päävaluuttoihin, erikoisesti Yhdysvaltain dollariin, on vahvistunut voimakkaasti. Totta, mutta nyt herää tietenkin kysymys, pitäisikö Euroopan unionin yhteisvaluuttamaiden ottaa jollain tavoin mallia USA:n surkeasta taloudenpidosta, joka on dollarin alamäen aiheuttanut. Jälkimmäisen bruttokansantuotteeseen suhteutettu budjetin alijäämä on viiden prosentin luokkaa, samoin ulkomaankaupan vaje.
     Entäs Japani sitten? Siellä on kuulemma menossa "kaikkien aikojen nousukausi". Pitäisikö Japania matkia? Se on nyt myöhäistä. Me saatoimme pankkilaitoksemme kriisiin jo viisitoista vuotta sitten. Japani ajautuu siihen vasta nyt. Siellä on pankkitukien keskellä talous ollut pitkään jumissa. Kun kantaluku on näin alhainen, niin syntyy siinä helposti kasvulukujakin.
      Entäs sitten Kiina ilmiöineen? Siellä käyttää diktatuurista valtaa kommunistinen puolue. Pitäisikö näin menetellä myös Suomessa? Kiinassa talouskasvun kantaluku oli todella alhainen, joten kasvulukuihin pätee periaatteessa sama kuin Japanissa. Talouden tasoissa on tietenkin valtava ero sinänsä.  Kiina on sitä paitsi ajautumassa Yhdysvaltain tavoin pahaan energiakriisiin, joten Kiina-ilmiöstä puhumisen voisi pikku hiljaa lopettaa.
       Harva tajuaa kiinnittää huomiota olennaiseen, nimittäin siihen, että parhaillaan on Irakissa menossa mittava miehityssota (samoin Afganistanissa). Siinä sodassa on kysymys yhdentoista prosentin maapallon ns. tunnetuista raakaöljyvarannoista hallinnasta. Maasta ryöstetään parhaillaan kaksi miljoonaa barrelia öljyä päivässä, joka viedään tankkereilla Yhdysvaltoihin.
      Irakissa on resurssisota, se on uusahneuden ajan toistaiseksi mittavin öljysota. Nyt, jos koskaan pitäisi keskittyä kehittämään maapallolla uusiutuviin energianlähteisiin perustuvia järjestelmiä, mutta ne, joilla valta on, istuvat tai seisovat tumput suorina. Tällä menolla talouskasvun sijasta ruvetaan noteeraamaan ryöstösaaliiden määriä. Nykyinen kilpailukykykeskustelu osoittautuu ontoksi pölinäksi. Maailma muuttuu häkellyttävän nopeaa vauhtia huonoon suuntaan!
Takaisin