Kolumni Juoksupojassa maaliskuussa 2004
EU JA VIINARALLI
Viinan vapaa kuljetus Euroopan unionin sisämarkkinoilla oli yksi keskustelunaiheista, kun Suomessa käytiin vuonna 1994 keskustelua Euroopan yhteisöihin liittymisestä. Meillä oli perinteisesti säädelty viinankulutusta vero- ja hintapoliittisin keinoin. Veroilla oli tietenkin tulomerkitystä valtiolle, mutta erityisen tärkeää oli yrittää minimoida niitä terveys- ja inhimillisiä haittoja, joita suuresta alkoholinkulutuksesta seuraa. Nämä näkökohdat mielessä Suomi sopi pitkästä siirtymäajasta alkoholin tuonnissa.
    Nyt tämä siirtymäaika on historiaa. EU:n direktiivissä alkoholin tuonnin ohjerajoiksi on määritelty 10 litraa väkeviä, 20 litraa välituotteita, 90 litraa viinejä ja 110 litraa olutta. EU:n mielestä alkoholia pitäisi voida tuoda omaan käyttöön rajoituksetta. EU:n sisämarkkinaihanteisiinhan kuuluu tavaroiden vapaa liikkuvuus. Komission taholta asiaa on tähdennetty lausunnoilla, joiden ydin voidaan kiteyttää näin: "EU-kansalaisen pitää voida kokea, että oman maan EU-jäsenyydestä on hänelle itselleen välitöntä, konkreettista hyötyä". Tähän liittyy kuitenkin kiusallinen yksityiskohta. Tuo hyöty voi kääntyä vahingoksi, kun alkoholin runsas käyttö johtaa terveyden tai jopa hengen menetykseen. Komissio ilmoittaa tietävänsä tämän, mutta ei kuitenkaan kerro, kuinka terveyshaittoja sen ihanteiden maailmassa voitaisiin muin kuin edellä kuvatuin, klassisin keinoin pienentää.
    Komissio on päässyt osatavoitteeseensa. Sen kantaan vedoten viinatrokarit vaativat tullille todistustaakkaa tapauksissa, joissa he ovat tuoneet poikkeuksellisen suuria alkoholimääriä maahan. Käytettyjä perusteluja ovat "säästö", "suuri kulutus" ja "tulevat (suuret) perhejuhlat". Hallinto-oikeus tämä aikanaan ratkaisee, mutta erityisen mielenkiintoista on, ettei Suomeen tulevilta matkustajilta saisi vaatia edes ilmoitusta, jos heillä on poikkeuksellisen suuria alkoholilasteja.
    Väitän, että EU:n komissio sahaa nyt omaa oksaansa poikki. Suomessakaan väestön valtaenemmistö ei ymmärrä komission "viinan vapaata liikkuvuutta" edistävää politiikkaa lainkaan. Se ei ymmärrä sitä senkään vuoksi, että juuri se joutuu alkoholin väärinkäyttäjien sairaala- ja lääkelaskujen merkittäväksi maksajaksi. Puhuin ja kirjoitin näin jo vuonna 1994 ennen EY-kansanäänestystä.
Takaisin