Mielipidekirjoitus Kalevassa maaliskuussa 2004
SIIKA, PYHÄ, KALA - TÄRVELLYT JOET JA KALAT

"Parantaminen" tuhoja samalla tuottamatta on äärimmäisen vaativa tehtävä. Kehitysuskossaan ihminen on vuosisatojen saatossa muuttanut sekä maata että vettä. Joet on rakennettu ja ravinteet on laskettu niihin niiden vesi pilaamaan. Jos jotain on jäänytkin plussan puolelle, niin menettäjiä ovat ainakin arvokalat ja kalastus.
    Erikoisesti virtapaikoissa lisääntyvät siikakannat ovat kärsineet ihmisen toimista. Monia menetyksiä ei voida enää millään palauttaa entiselleen. Osaan olisi voitu vaikuttaa, mutta vesioikeudet ovat päätöksillään ensin ja velvoiteistukkaiden tuottajat moraalittomalla toiminnallaan viime kädessä möhlineet tilanteen.
    Seuraukset ovat ainakin kahdenlaisia. Valtavat määrät rahaa on tuhlattu ja kalastajat ovat joutuneet kokemaan oikeuksiaan puolustaessaan kerta toisensa jälkeen syviä pettymyksiä. Tilanne on viime aikoina entisestään kärjistynyt.
    Vuonna 2002 istutettiin alueellamme 21,3 miljoonaa kesänvanhaa siianpoikasta. Määrä on huikea, mutta laatu on ollut surkea. Istukkaiden paino on ollut vain 20-40 % Perämeressä luonnonvaraisena kasvaneiden, samanikäisten siianpoikasten painosta. On selvää, että näin heikosti kehittyneiden poikasten elinkyky on todella heikko. Värimerkintätulokset vahvistavat, että istukaspoikasista ei juurikaan kehity pyyntikokoista kalaa.
     Siianpoikasten tuottaja firma, jonka omistavat voimayhtiöt, ehkä täyttää vesioikeuden päätöksen kirjaimen, mutta toiminta on varojen tuhlausta. Velvoiteistutuksiin tuotetut merilohenpoikaset näyttävät olevan laadultaan yhtä vaatimatonta materiaalia kuin mainitut siianpoikasetkin.
      Eikö näin mielettömälle toiminnalle, johon on käytetty 1970-luvulta lähtien yhteensä noin 100 miljoonan euron edestä varoja, voi tehdä mitään? Asiaa on pähkäillyt viime kuukausina maa- ja metsätalous-ministeriön asettama työryhmä. Sen työstä tihkuneet tiedot osoittavat, että velvoiteistukkaita tuottavan yhtiön edustaja dominoi mielin määrin työryhmän työtä. Oljenkorsi on siinä, että työryhmän työ on kantelusta johtuen oikeuskanslerin erityisessä seurannassa.
     Kun siian ovat löytäneet jo vapaa-ajankalastajatkin, niin nyt täytyy herätä todella aktiiviseen kansa-laistoimintaan panemaan ministeriö ja muut toimijat järjestykseen.
Takaisin