Kolumni Pohjolan työssä maaliskuussa 2004
PANKKIEN PALVELUMAKSUT

Intohimoa uhkuvat keskustelut ja yksittäiset puheenvuorot ovat eduskunnan Isossa Salissa itse asiassa harvinaisuuksia. Vuosien 1987-91 eduskunnan ajalta en muista yhtään sellaista. Tämän talven ehdottomasti intohimoa uhkuvimmat keskustelut on käyty pankkien kohtuuttoman suurista palvelumaksuista. Keskustelu on ollut tätä. Ensin on käyty lakialoitteiden lähetekeskustelut Isossa Salissa ja sitten yhteiskunta on vastannut kaikuna. Muutoin yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes rooliton Suomen Pankkiyhdistys sai palvelumaksuista profiilin korottamisen paikan. Maaliskuisessa "Pankkikatsaus" -vihkosessa toimitusjohtaja Markus Fogelholm kertoo, mitä pankkimiehet ajattelevat tästä asiasta.
        Ei liene vaikeaa arvata, mitä mieltä Pankkiyhdistys asiasta on. Kannan voisi tulkita näinkin lyhyesti: "Ei käy missään oloissa minkäänlaisena sovelluksena, elämme markkinataloudessa." Fogelholm kertoo, kuinka "tarjottavan tuotteen tai palvelun hinnan tulee kattaa sen kehittämiseen käytetyt ja sen tuottamiseen tarvittavat menot". Hän myöntää, ettei tätä kustannusvastaavuusperiaatetta ole aina noudatettu. Luotonottajilla on hänen mukaansa maksatettu "ilmaiset" kassapalvelut. Fogelholmin kirjoitus huipentuu siihen, että hän kertoo, kuinka eduskunta pankkikriisin yhteydessä hyväksyi pankkien pääomittamisen lainapääomalla, ja että tuolloin eduskunta edellytti "samalla, että pankkien tulisi toiminnassaan seurata kustannusvastaavuuden periaatetta". Fogelholm paljastaa myös, että "hinnoittelulla voidaan yleensäkin pyrkiä ohjaamaan asiakkaiden käyttäytymistä".
         Eduskunnassa jo 1980-luvulla olleena muistan hyvin, mitä tässä pankkinäytelmässä on lähes 20 vuoden aikana tapahtunut. 1980-luvun jälkipuoliskolla Harri Holkerin hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä oli Ilkka Suominen (nykyinen meppi), joka saarnasi yhteiskunnan rakennemuutoksesta, jossa keskeistä oli rahamarkkinoiden vapauttaminen. Pankit "toteuttivat yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä" (= Suomisen käyttämä ilmaisu) ottamalla lainaa kansainvälisiltä lainamarkkinoilta ja "dumppaamalla" sitä kulutusmarkkinoille ilman vakuuksia. Tämän hulvattoman menon seurauksista huomautettiin toistuvasti, mutta ulvahdukset kaikuivat kuuroille korville. Seurasi pankkikriisi, joka oli yksiselitteisesti suomalaisittain itse tuotettu. Pankkikriisi puolestaan tuotti kaikkien aikojen laman, jonka laskut ovat pääosin edelleen maksamatta. Pankit eivät näitä laskuja maksa.
          Pankkijärjestelmämme pelastajaksi huudettiin valtiota, so. suomalaisia veronmaksajia. Pääomasijoituksilla pankkien pankkitoimintakelpoisuus pelastettiin. Tuossa yhteydessä lausuttiin kaikenlaisia yleviä tavoitteita, mutta siinä yhteydessä ei kuitenkaan annettu valtakirjaa palvelumaksujen kohtuuttoman suurille korotuksille. Pankit ovat edelleen osa organisaatiotalouttamme, jossa eduskunnalla on sanansa sanottavana. Juuri eduskunta päättää siitä infrasta, jonka puitteissa pankit yrittävät koota näkemällämme tavalla mahdollisimman suuria voittoja. Jos pankit joutuisivat yhteiskunnan toimintaympäristökseen itse rakentamaan, ei siitä mitään tulisi.
         Eduskunnassa on käsittelyssä kaksi pankkien palvelumaksuja koskevaa aloitetta. Haluan uskoa, että toinen niistä tulee myös Ison Salin käsittelyssä aikanaan hyväksyttyä.
   
Takaisin