Puhe valtiontalouden kehyskeskustelussa 24.3.
ARVOISA PUHEMIES!
Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen valitsema etupainotteinen toimenpidepolitiikka antaa jo nyt, hallituksen istuttua vajaan vuoden, mahdollisuuden arvioida, kuinka tässä kaikessa onkaan tämän vaalikauden aikana käymässä. Tämä koskee sekä politiikan suuren luokan tavoitteita yleensä että valtiontaloutta erityisesti. Kumpaakin voidaan tarkastella nyt rinta rinnan, mikä hallituksen harjoittaman turvallisuuspolitiikan eräistä piirteistä poiketen on kohtuullisen paljastavaa ja läpinäkyvääkin. Tämä johtopäätös koskee myös selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuoteen 2008 saakka.
Ulkopuolinen tarkkailija on saanut sen vaikutelman, että havaittuaan vientiteollisuuden yskivän hallitus päätti yrittää suorastaan uhkarohkeasti korvaavaa toimeliaisuutta pikavauhtia toteutetuilla veronalennuksilla. Vastuu siirrettiin kuluttavalle kansalle. Uhkarohkeus syntyy siitä, että toteutetuilla veronalennustasoilla menetelmä on tuloksellisuutensa puolesta varsin epävarma. Hallituksen kehyspäätöstä katsoessa ja ministereiden puheita kuunnellessa tulee vakuuttuneeksi, ettei hallitus itsekään usko tämän keinon tuottaneen ja tuottavan kaivattua tulosta. Jos tavoitteena oli pelkkä kulutuksen kasvattaminen, niin paljon täsmällisemmin vaikuttava menettely olisi ollut veroalesta luopuminen ja kertyneillä varoilla eläkkeiden korottaminen. Näin koko ostovoiman lisäys olisi mennyt kulutukseen ja vieläpä kotimaassa. Sitä ei toisaalta pääse mihinkään, että tulo-, viina- ja autoveron alennukset ovat ilmiselvästi vaikuttaneet piristävästi hallituspuolueiden gallupkannatukseen. Moista mumia ei ole nähty näillä kairoilla aikakausiin. Mumihan on Salomonin saarten poppamies, joka kerää kyläläisiltä herkkuja ja järjestää niillä huikeita jälleenjakelujuhlia omaa vaikutusvalta-asemaansa parantaakseen. Valtiovarainministeri on aikamme supermumi.
Nyt veroalepolitiikan tulos asettuu todella kiusalliselle tasolle. Toisaalta veroale ei riitä elvytykseen, toisaalta taas menetetyt tulot johtavat sellaiseen käyttövarojen niukkuuteen, että mm. yhteiskunnan perusrakenteet rapistuvat kunnostuksen puutteessa. Yhtälö on muutoinkin jokseenkin mahdoton. Jos hallituksen toivoma kulutuksen kasvu toteutuisi, johtaisi se liikenteen kasvuun, mikä puolestaan kiihdyttäisi liikenneinfran kunnon heikkenemistä. Yksistään maanteillä rahoitusvajaus on jo 400 miljoonan euron luokkaa. Pahimmilla alueilla elinkeinoliikenne on jo vaarassa. Tämä puolestaan iskee rajuimmin siihen vientiteollisuuden osaan, joka muutoin on varmimpia vientitulojen lähteitä.
Arvoisa puhemies!
Konginkankaan äskettäinen traaginen liikenneonnettomuus osoitti kouriintuntuvalla tavalla kuinka liikenneinframme käytössä on kvartaalitalouden hippusia kerättäessä aineksia, joita ei voi millään hyväksyä. Pohjois-Suomen metsäteollisuuden päätös siirtää paperirullien kuljetus mereltä ja kiskoilta maanteille oli kohtalokas virhe. Riskianalyysi, jos sellaista ylipäätään tehtiin, jäi varsin puutteelliseksi. Myös operaattorien puolella on toimintapolitiikassa toivomisen varaa. VR-yhtymä omistaa Pohjolan liikenteen, joka puolestaan omistaa Transpointin, jonka ajoneuvolla kohtalokas kuljetus suoritettiin. VR-yhtymällä pitää olla varaa ohjata tällaiset kuljetukset rautateille silloin, kun tilaajien harkintakyky pettää. Lyhyen aikavälin voittojen kirjaamisessa on menty kerta kaikkiaan liian pitkälle. Niin firmojen kuin valtionkin "menosäännöt", jotka estävät järkevän, kestävän kehityksen mukaisen toiminnan, pitää kumota.
Valtion menosääntöönkään ei tarvitsisi puuttua, jos "tulosäännöt" olisivat hallinnassa. Suomi lähestyy vauhdilla Italiaa harmaan talouden areenana. Verohallinto tekee kaikkensa pitääkseen silmänsä ummessa harmaan talouden ilmiöiltä, tuomioistuimet eivät anna tilanteen vaatimia liikennetoimintakieltoja. Tuore käytännön arkipäivän esimerkki harmaan talouden areenalta on paikallaan. Verotarkastaja soittaa ravitsemusliikkeeseen ja ilmoittaa hyvissä ajoin verotarkastuksen ajankohdan. Tietenkin laiton työvoima ja harmillinen aineisto on ehditty hävittää. Tällä menolla valtio menettää vuodessa kahdesta kolmeen miljardiin euroa verotuloja. Kaiken järjen mukaan tällainen toimeliaisuus johtaa myös kilpailun vääristymiseen, jossa rehelliset yrittäjät eivät voi pärjätä, mutta onko kukaan koskaan kuullut tai nähnyt, että TT tai Suomen yrittäjät ry olisi vaatinut harmaata taloutta kuriin. Ei varmaankaan. Italiassa lähes 30 prosenttia BKT:sta syntyy harmaassa taloudessa. Hallitus on joutunut siellä pienillä sakkomaksuilla houkuttelemaan ulkomaille karanneita pääomia takaisin ja siten ikään kuin pesemään rikollisuuden. On vain ajan kysymys, koska Suomi on samassa tilanteessa.
Harmaaseen talouteen puuttuminen on erityisesti veroministerien asia. Tuon salkun haltijoista ei viime vuosina ole ollut tämän taakan kantajiksi. Kaikki toivo lepää nykyisin sisäministeri Kari Rajamäessä, joka on osoittanut tilanteen vaatimaa ponnekkuutta. Toivottavasti ministerin kantti kestää tuloksien tekoon saakka. Voin vakuuttaa, että barrikadin toisella puolella on kookkaita varpaita ja rajuja toimijoita.
Jos nuo kahdesta kolmeen miljardiin euroa kulkisivat valtion budjetin kautta, kaikki kipeimmät menokohteet pystyttäisiin rahoittamaan valtiolle lisää velkaa tekemättä entistä velkaa lyhentäen. Nyt hallitus joutuu selonteossaan tyytymään siihen, että valtiontaloudessa alijäämätilanne jatkuu koko vaalikauden. Näin siitäkin huolimatta, että hallitus aikoo päätättää eduskunnalla, että kuntien ja valtion kustannustenjaon tarkistuksen mukainen varojen siirto kunnille jaksotetaan koko vaalikaudelle. Kun lakia muutetaan, niin sitä ei rikota. Yksinkertaista! Muutoinkin hallitus voisi lopettaa elämöimisen sillä, että se on muka hoitanut hyvin kuntatalouden rahoituksen.
Arvoisa puhemies!
Hallitus lupasi ohjelmassaan luoda maahan 100 000 uutta työpaikkaa. Vuosi on kohta kulunut ja tavoite on kaikonnut lähes 30 000 työpaikalla. Työministeri on reilusti myöntänyt, ettei hänen johtamansa ministeriön toimin ja käytettävissä olevin keinoin 100 000 uuden työpaikan tavoite ole saavutettavissa vaalikauden aikana. Työttömissä on paljon vaikeasti työllistettäviä, joiden työllistämisessä julkisen hallinnon pitää olla keskeisesti mukana. Tähän toimeliaisuuteen hallituksella ei näytä olevan varaa johtuen sen toimintataktiikan valinnasta. Tästä puolestaan seuraa, että yhteiskunnan kokonaismenot vain kasvavat mm. syrjäytymisen ja sairastavuuden lisääntymisen kautta. Tässä kurimuksessa oltiin myös silloin, kun keskusta oli edellisen kerran hallituksessa 1990-luvun alkupuoliskolla.
Kerrotun jälkeen ei voi muuta kuin todeta, että hallituspuolueiden gallupkannatus on ajoittunut hyvin seuraaviin eduskuntavaaleihin nähden. Laskeviin lukuihin on käytettävissä näyttävä kantaluku ja laskevakin trendi ruokkii itse itseään. Oppositiolla ei ole hätää. Takaisin