Kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2004

"PUOLUEELLISTEN" MÄÄRÄ KASVAA

Oikeusministeriön pitämässä rekisterissä on 18 poliittista puoluetta, kun yksi pudonneista sinne taas muutama päivä sitten palasi. Kun maassamme on asukkaita kaikkiaan vain 5,2 miljoonaa, niin tätä puoluemäärää voi pitää demokratian toteutumisen kannalta vähintäänkin tyydyttävänä. Eduskunnassahan näistä puolueista on kansan tekemien valintojen jälkeen edustettuina kahdeksan. Pienimmässäkin ryhmässä on kolme kansanedustajaa.
         Vaaleja on parin vuoden väliajoin ja puolueissa tehdään jatkuvasti rankkaa ohjelmatyötä, jotta äänestäjillä olisi tiedossa, mitä puolueet olosuhteiden kiivaassa muutoksessa oikein ajavat. On eduskunta-, eurovaali- ja kunnallisvaaliohjelmaa lukuisista erityisohjelmista nyt puhumattakaan. Omassa puolueessanikin ohjelmatyö työllistää kuukausittain suuren määrän luottamushenkilöitä, joita avustavat puoluetoimiston harvalukuiset virkahenkilöt.
         Klassisessa mallissa oli niin, että puolueilla oli omat äänenkannattajansa, joiden tehtävänä oli välittää hengentuotteet lähinnä puolueiden jäsenten tietoisuuteen. Lehtien lukijoina oli "oman väen" lisäksi muu media ja "tarkkailijat". Tämän lisäksi oli puolueettomiksi itsensä tunnistaneet lehdet, jotka näin ilmoittivat arvioivansa monitahoisesti sitä, mitä eri puolueista arvioitavaksi tarjottiin. Paikallislehdet olivat suorastaan tarkkoja siitä, etteivät ne leimautuneet minkään puolueryhmittymän "aisan kannattajiksi".
          Näin oli entiseen hyvään aikaan. Nyt on toisin. Perusasetelmaan on tullut yksi merkittävä muutos. Eräät suurilevikkiset ei-puoluelehdet ovat ryhtyneet tekemään kovaa politiikkaa. Lehti on valinnut milloin minkin asian, jota se on ryhtynyt palstatilansa avulla puskemaan läpi. Siitä on näin tullut osapuoli.
       Näin ajettiin läpi mm. EY-jäsenyys ja viides ydinvoimala. Nyt ajetaan läpi Nato-jäsenyyttä. Muuan pääkaupungissa ilmestyvä valtakunnallinen lehti kirjoittaa pääkirjoitussivullaan joka viikko Nato-jäsenyyden puolesta. On suorastaan liikuttavaa seurata, kuinka lehden pääkirjoittajakunta pyörittää niin ikään viikoittain pääministeriä. Välillä tulee keppiä ja välillä hymistelyä, kun pääministeri sortuu jyrähtelemään lehden linjaa tukevasti. Seuraan kädet märkinä, kuinka kauan pääministeri kestää tätä henkistä röykkyytystä.
        Maailman on täynnä potentiaalista valtaa. Kysymys on vain siitä kuka sen kulloinkin sieppaa käyttöönsä. Em. lehtien pääkirjoittajien tulisi muistaa, että ei riitä, että pääministeri puhutaan ja kirjoitetaan ympäri, sama pitäisi tehdä Suomen kansan enemmistölle. Tässä ko. kirjoittajat eivät tule tällä kertaa onnistumaan.
Takaisin