Kolumni Kalevassa 25.4.2004
TODELLISET VALLANKÄYTTÄJÄT

Maailma on täynnä potentiaalista valtaa. Kysymys on siitä, kuka sen kulloinkin sieppaa käyttöönsä. Markkinataloudessa suorastaan ihannoidaan heitä/niitä, jotka ovat tässä - vaikkapa demokratian kustannuksella - onnistuneet. Yhteiskuntien tulevaisuuden kannalta ongelmallista on se, että useimmille talouden toimijoille maapallo on kertakäyttöhyödyke, josta heidän mielestään on lupa ottaa irti se, mitä omaksi tai firman hyväksi on ulosmitattavissa. Toimeliaisuuden jänteen mitta on yleensä neljännesvuosi. Media tekee kaikkensa, että tämä ei pääse yritysten vetäjiltä unohtumaan. Tämä kaikki palautui mieliin maaliskuussa Konginkankaalla tapahtuneen vakavan liikenneonnettomuuden jälkireaktioita seuratessa. Uhrien muistoa kunnioittaen muutama jälkikommentti on paikallaan.
        Tavarakuljetusten siirtäminen kumipyörille alkoi jo 1980-luvulla. Viime vuosina se on entisestään kiihtynyt. Ongelmallisimpana tämä ilmiö näkyy nelos- ja vitosteillä. Rekkaa tulee yksi toisensa jälkeen vastaan erikoisesti yöaikaan. Maanteille on siirretty myös sellaisia kuljetuksia, jotka kuuluisivat edelleen rautateille ja merille. Suorastaan kohtalokkaisiin ratkaisuihin lukeutuu Pohjois-Suomen metsäteollisuuden päätös siirtää osa paperirullien kuljetuksista maanteille. Tällaisesta kuljetuksesta oli kysymys Konginkankaalla.
        Siirtopäätöstä tehdessä piti olla tiedossa merkittävä onnettomuusriski. Tilastoista on nytkin luettavissa, että kuorma-auton ja varsinaisen perävaunun yhdistelmä oli mukana kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa vuosina 1984 - 2001 ainakin 890 kertaa. Turvallisempaa on liikennöidä puoliperävaunuilla, sillä niillä vastaava luku oli 140.  Vaikka syy on suhteellisen harvoin rekkojen kuljettajissa, jotka ovat meillä huippuammattilaisia, niin joka tapauksessa itse rekat ovat rahteineen ja muine massoineen mukana kolaritilanteissa. Suurfirmojen kuljetuspäälliköiden jälkiselitykset ja kommentit ovat kielineet siitä, etteivät he ota vastuuta mistään. Kansan suuri enemmistö ei näytä tätä asennetta hyväksyvän.
        Kun VR-yhtymä (Transpointina) tarjosi junakyydin sijaan rekkakyydin paperirullille (á 800 kg), teki se itse merkittävän liikennepoliittisen ratkaisun. VR-yhtymällä olisi pitänyt olla mahdollisuus tarjota hinnaltaan kilpailukykyistä junakuljetusta. Valtaa käyttivät ensin metsäteollisuuden logistiikkapäälliköt, sitten Transpointin "myyntipäälliköt". Junalla pääsee Kemistä Sompasaareen. Raskaiden paperirullien kaltaiset kuljetukset kuuluvat rautateille ja merille.
       Riskianalyysiin kuuluu se, mitä olen edellä kertonut, mutta siihen lukeutuu myös se, mihin todelli-suuteen ratkaisut pitää projisoida. Tätä muuta on mm. maantieverkkomme rakenne ja kunto. Niillä rahoilla, jotka eduskunta on myöntänyt, tiehallinto ja tiejohtajat eivät ole parempaa saaneet aikaan. Kun ei ole, niin se on realiteetti, joka teillä liikkuvien pitää ottaa huomioon. Kurjaa, mutta totta! 
Takaisin