Vappupuheessa 1.5.2004 Kuopion torilla
TUPOTTOMUUS HEIKENTÄISI KILPAILUKYKYÄ

Tupojen aikakausi käynnistyi 1960-luvun puolivälissä. Kolmivuotiskaudeksi 1966-1968 solmittiin "Rantanen-Hetemäki" -sopimus, jonka pohjalta liitot solmivat palkka- ja työehtosopimukset. Tätä pitkäaikaista, oloja vakauttavaa sopimusta seurasi Liinamaa-sopimusten aikakausi. Tämän jälkeen tupottomat jaksot ovat olleet poikkeuksia, jotka ovat avanneet padot vahvojen liittojen erityispyrkimyksille. TT:n ja PT:n johtohenkilöt ovat viime viikkoina vähätelleet toisaalta Suomen sijoittumista kilpailukykytilastojen kärkeen ja toisaalta maltillisten tuposopimusten merkitystä yritysten toimintavarmuudelle ja menotalouden ennakoitavuudelle. Todisteeksi tästä muodiksi on tullut irrottaa korkeimpien johtajien palkkakehitys ja osinkojen jako firman tuloksen teosta. Tämä politiikka on kaukana siitä, mitä työntekijät pitävät yhteiskuntavastuun kantona. Jos TT:n ja PT:n johtajien tupopolitiikkaan kohdistama vähättely jatkuu, merkinnee se ensi talvena kaikkien aikojen "työreformikeskusteluja" valtakunnansovittelijan toimistossa. Erään työreformin isän Matti Vanhasen johtaman hallituksen työllisyyden edistämistavoitteille se merkitsisi lopullista kuoliniskua. Vihreät kannattavat maltillista tulopolitiikkaa, joka auttaa toteuttamaan tasa-arvo- ja muita sellaisia tavoitteita, joita ei liittokohtaisiin ratkaisuihin sisälly. Jos ensi talvena ei synny tupoa, koituu se varmuudella tappioksi Suomen kilpailukyvylle.  

Takaisin