Kolumni Forum24:ssä toukokuussa 2004
TEKES - MAKES - ISKES

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Nyt, kun ensimmäinen vuosi on kulunut, yli 30 000 työpaikkaa onkin kadonnut. Jopa työministeri on joutunut julkisuudessa tunnustamaan, että tämäkään hallitus ei pysty lunastamaan lupaustaan. Miksi tuloksia ei saavuteta, vaikka kuinka panostetaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn?
      Valtio ja yritykset ovat panostaneet 1980-luvun alkupuolelta lähtien voimakkaasti, jopa yksipuolisesti korkeaan teknologiaan. Julkiset panokset on kerätty joko välittömästi veronmaksajilta tai saatu myymällä kansallisvarallisuutta. Kuinka karu onkaan se toimintaympäristö, jossa toimitaan?
       Otan esimerkiksi Nokian, jonka vientiteollisuuden keskeisen tukijalkaroolin me kaikki tiedämme. Nokialla on edelleen pääkonttori Suomessa, vaikka omistuksesta 90 % on ulkomailla.  Tämä ei tule kuitenkaan ilmaiseksi. Yksistään Tekes on rahoittanut Nokian johtamia hankkeita vuodesta 1998 lähtien 64 miljoonalla eurolla, näistä vuosina 2001 - 2003 30,2 miljoonaa. Kuinka voi mieltää sen, että miljardeja euroja vuodessa voittoa tuottava ylikansallinen yhtiö saa köyhtyvältä Suomelta tukiaisia? Selitän tämän itselleni ja lukuisille kyselijöille niin, että näin tuotekehittely pysyy Suomessa ainakin toistaiseksi, samoin pääkonttori. Näin tämäkin osaaminen generoi uutta osaamista, joka voi koitua muuallakin kuin Nokiassa Suomen hyväksi.
     Ylikansallinen yrityspeli on siis rajua. Niin se oli Kemijärven Salcompin tapauksessakin. Hyvin arvovaltainen taho kertoi Sitran seminaarissa Virossa, että Suomen valtiolle oli ilmoitettu alun alkaen karu totuus; firma ottaa 30 miljoonan markan tukirahat vastaan sillä ehdolla, että tuotanto viedään pois maasta heti, kun se sitoumuksen päätyttyä on mahdollista. Tällainen lupaus näytetään pidettävän aina.
      Entäs sitten Wärtsilä? Tekes rahoitti sen dieselmoottoreiden tuotekehittelyä vuosina 2001 - 2003 3,1 miljoonalla eurolla. Nyt nämä moottorit tehdään Triestessä Italiassa. Tosin Wärtsilästä poispotkitut suomalaiset osaajat epäilevät, etteivät irakilaiset näin saa Triestestä haluamaansa.
     Tekes noudattaa tukipolitiikassaan muutoinkin liike-elämän karuja lakeja. Se on rohkeasti sijoittanut rahoja tappiollisiin biotekniikan yrityksiin ja myös sellaisiin yrityksiin viimeiseen saakka, jotka ovat tukivuonna tehneet konkurssin. Firma on voinut olla niin "tyhjä", ettei edes konkurssia ole voitu tehdä. Tämä tilasto on mielenkiintoinen. Siinä ei ole yhtään pohjoissuomalaista yritystä. Kaikkien kotipaikaksi on ilmoitettu joku eteläisimmän Suomen paikkakunta.
       Kerrottu viittaa siihen, että täällä Pohjois-Suomessa tukipäätöksiä tehtäessä rima on ollut varsin korkealla. Eräs entinen kauppa- ja teollisuusministeri selitti virkakautenaan, että näin pitääkin olla. Asia pitää kääntää nyt kuitenkin toisin päin. Täällä on paitsi innovatiivista myös hyvän harkintakyvyn omaavaa porukkaa. Maaherra Eino Siuruainen ehdotti selvitysmiehenä Tekesille lisää vastuuta huippuosaamisen tuottajana ja käytännön yritystoiminnan edistäjänä. Tutkimus- ja kehitysperusteinen, innovatiivinen kehitys tulee hänen mukaansa ulottaa aluekeskusten ulkopuolelle seutukuntiin ja maakuntiin.
       Olen maaherra Siuruaisen kanssa samaa mieltä. Sallittanee tehdä hivenen politiikkaakin tässä välissä. Olen nimittäin ajanut jo parin vaalikauden ajan sitä, että Tekes jaetaan Pohjois- ja Etelä-Tekesiin. Nyt tarjolla olevien tilastojen valossa olen ollut pyrkimyksissäni oikeassa. Nyt tulee yhä tärkeämmäksi painottaa sitä, että itse Tekesin ja markkinoinnin kehittämisen (Makes) ohella ollaan myös alueellisesti isänmaallisia (Iskes). Alueellisesti tiedetään, missä voi piillä sellaista kestävän kehityksen vaatimukset täyttävää uutta toimeliaisuutta, jota joko ei voi siirtää tai olla muutoin siirtämässä pois alueelta ja/tai maasta. Nyt pitää olla alueellisesti kohtuullisen itsekäs. Tämä on isänmaallista Iskes-politiikkaa.
Takaisin