Yritysveropaketin lähetekeskustelussa 25.5.2004
Arvoisa puhemies!

Pääministeri Matti Vanhasen uusien-työpaikkojen-luomisesta-ei-tule-oikein-mitään-hallitus on päättänyt sanoa lopulliset hyvästit 1990-luvulla luodulle selkeän ja yksinkertaisen yritysverotuksen mallille, jota on luonnehtinut mm. sama yhteisö- ja pääomaverokanta. Sen sijalle esitetty monimutkainen hengentuote on tosin hallituksen viimeinen epätoivoisentuntuinen yritys perustuttaa uusia työpaikkoja luomalla tarvetta ammattimaiseen verosuunnitteluun ja sitä kautta verokonsulttien määrän voimakkaaseen kasvattamiseen.
        Vanhasen hallitus toimii kuin kanatarhan ajokana, joka yrittää ottaa kaikki tielleen sattuneet huomioon kuluttaen itsensä pian loppuun. Kohtalokkaita inhimillisiä tuloksia ennätysajassa tuottanut viina-veroale tuotti jo oirehtivan näytön tästä. Nyt hallituksen esityksen pääarkkitehti esittelee pakettinsa "hyppynä tuntemattomaan", mikä on kaikille vihreille tuttu Esko Ahon ilmaisu vuoden 1991 hallitusneuvottelujen finaalissa.
        Aiheellisesti on jo ehditty todeta, että hallituksen esityksen heikoin lenkki on se, ettei sen vaikutuksista ole tehty kokonaistaloudellista arviota, vaikka aikaa siihen olisi ollut. Tästä seuraa, että sijoittajien ja yrittäjien reaktiot luodussa uudessa kynnys- ja säädösviidakossa voivat olla mitä tahansa. Kun hallitus ei ole jättänyt rahavirtapolitiikkaansa käytännössä mitään pelivaraa, ansiotuloverotuksen kevennysten jälkeen vain vaivaiset 50 miljoonaa euroa, niin hyvin mahdolliset kielteiset yllätykset ovat johtava väistämättä nopeisiin korjausliikkeisiin, mikä on silloin vain lisäävä kaikkinaista epävarmuutta.
         Kaikissa niissä vaalipaneeleissa, joissa itse olin reilu vuosi sitten mukana, nykyisten päähallituspuolueiden kansanedustajaehdokkaat vakuuttivat, ettei yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luovuta tämän vaalikauden aikana. Jälleen kerran voidaan kirjata vaalilupaukset rikotuiksi. Nyt luodaan ketjuttamisen mahdollistava malli, vaikka tämä mahdollisuus paketin valmistelijoiden taholta kiistetäänkin. Osinkojen verotus kohdistuisi luonnollisten henkilöiden lisäksi yritysten osinkotuloihin, minkä on arvioitu merkitsevän 200 miljoonan euron veronkiristystä.
        Hallituksen veroesitystä ei voi pitää parhaalla tahdollaankaan isänmaallisena. Eurohenkisyydessään se suosii ulkomaista. Esimerkkinä on ehditty toistaa tilannetta, jossa vakuutusyhtiö omistaa vähintään kymmenen prosenttia ruotsalaisesta yhtiöstä. Tämän omistuksen osingon se saisi esityksen mukaan tuoda verovapaasti Suomeen. Sijoittaminen ulkomaille saisi siis erikoispalkinnon.
        Pelkästään palkkatuloilla elävien kannalta hallituksen veropaketti on mielenkiintoinen. Hallitushan uskoo antavansa yrityksille puolen miljardin euron kasvusysäyksen käyttääkseni pääministerin ilmaisua hallituksen esityksen julkistamistilaisuudessa. Tämän tulonsiirron pitäisi silloin innoittaa yritysmaailmaa kantamaan aivan uudella tavalla yhteiskuntavastuuta, mikä tarkoittaa mm. lomautuksista ja irtisanomisista luopumista ja valmiutta rakentavahenkiseen tulosopimukseen. Tutkimisenarvoinen on yrittäjien etujärjestön väite siitä, että menestyvien keskisuurten yritysten ja heikkovaraisten pienten yritysten omistajien verotusta keventämisen sijasta kiristettäisiin tällä esityksellä. Juuri nämä yrittäjäthän ovat olleet tähän saakka varsinaisia työllistäjiä.
       Palaan vielä yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luopumiseen.  Lehtitietojen mukaan ylijohtaja Lasse Arvela totesi tiedotustilaisuudessa: "Monikaan ei ymmärtänyt aikoinaan yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmää viiden ensimmäisen vuoden aikana." Tähän voidaan todeta, että kuinka joku tavallinen yrittäjä voi sitten ymmärtää edukseen sen kynnys- ja säädösviidakon, jonka sama taho nyt on luomassa heidän riesakseen.
      Lopuksi totean, että nyt olisi ollut oiva mahdollisuus yhdistää pakettiin ympäristöveroremontti sellaisena, että sillä olisi käytännössä kestävään kehitykseen ohjaavaa vaikutusta. 
Takaisin