Kolumni Kalevassa 5.6.2004
ENERGIASOTAA
Kun raakaöljyn hinta kohosi edelliseen huippuunsa vuoden 2000 lopulla, silloinen oppositiojohtaja Mauri Pekkarinen nosti siitä täällä eduskunnassa melkoisen haloon. Tämän vuoden aikana raakaöljyn hintahuiput ovat ylittäneet jopa kriittisenä pidetyn 40 US dollarin tynnyriltä rajan. Mauri on nyt kauppa- ja teollisuusministeri ja hallitus esittänyt veropakettinsa, johon ei kuitenkaan sisälly Maurin kahteen välikysymykseen sisältynyttä polttoaineveron alennusta. Nyt raakaöljyn hinnan noususta seurannut kustannustason kohoaminen on vain saatava pikaisesti hintoihin, mikä kuljetusyrittäjien pitkäaikaisten sopimusten voimassa ollessa voi olla hyvinkin hankalaa.
Mistä sitten on pohjimmaltaan kysymys? Ns. asiantuntijat selittävät raakaöljyn hinnan nousua mm. seuraavilla ilmaisuilla: "Lähi-idän epävarma tilanne, huoli öljyn saatavuudesta, kulutuksen nopea kasvu, Yhdysvaltain kireät bensiinimarkkinat ja sijoittajien spekulatiiviset ostot". Saatavuudella tarkoitetaan tällöin maailmanpoliittisen tilanteen epävarmuudesta johtuvaa saatavuusongelmaa, ei niinkään sitä olennaista asiaa eli että järkevästi hyödynnettävistä raakaöljyvarannoista on jo yli puolet kulutettu. Raakaöljyyn perustuva kulutustalous on kääntynyt ehtoopuolelleen.
Tilanteen rehellisen arvioinnin tekee vaikeaksi se, että sanoi mitä totta tahansa, niin joutuu arvostelevasti arvioimaan Yhdysvaltoja, joka ei ole tehnyt elettä enempää kestävään energiatalouteen siirtymiseksi. Bensiiniä kulutetaan siellä 8,5 miljoonaa tynnyriä vuorokaudessa, mistä 60 prosenttia tuodaan jo ulkomailta. Sen sijaan, että sikäläinen autoteollisuus kehittäisi energiaa säästäviä hybridiautoja, markkinoille syydetään bensasyöppöjä maastureita.
USA:n hallitukset ovat olleet kyvyttömiä toimimaan energiapolitiikassa maan rajojen sisäpuolella. Fossiilisten energiavarojen käyttöä halutaan hallita ulkomailla. Siinä tarkoituksessa miehitettiin Irak. Kun tämä hanke näyttää Libya-hankkeesta poiketen menevän pieleen, niin maapallon muut valtiot saavat kauhunsekaisin tuntein odottaa Yhdysvaltain hallituksen seuraavaa siirtoa. Helpottavaa tässä on, että öljyntuojaksi muuttunut Kiina tukeutuu öljyputken avulla Kazakstanin öljyyn.
Yhdysvaltain energianhankinta vaikuttaa koko maapallon taloudelliseen toimeliaisuuteen. Kysymys on sekä välittömästä energianhinnasta että maailmanrauhasta. USA ei ole juurikaan sitoutunut monenkes-kiseen sopimustoimintaan; se pyrkii sitomaan muita valtioita itseensä kahdenkeskisin sitoumuksin. Tämä on tosiasia, jota ei kuitenkaan saisi kirjoittaa näkyviin. Näin leimautuu USA-vastaiseksi. Neuvostoliiton aikana ministeri Eino Uusitalo oli pantu huomauttamaan toistuvasti "vielä esiintyvästä neuvostovastai-suudesta". Tämän roolin Suomen keskusta on antanut nyt yliasiamies Esko Aholle. Historia toistaa itseään.
Takaisin