Lohiseminaarissa Oulussa 12.6.2004
LOHIPOLITIIKKA UUSIKSI - LUONNONLOHIKANNAT  KALASTUKSEN PERUSTAKSI

Merilohen ajoverkkokalastuskielto tulee Itämerelle viime hetkellä, sillä merilohen kohdalla pettää nyt koko tuotantojärjestelmä. M74-oireyhtymä rajoittaa edelleen luonnonpoikasten tuotantoa ja tämän ilmiön takana ainakin osittain oleva luonnon dioksiinipitoisuus rajoittaa merellä pyydetyn kalansyöntiä. Ainakin Suomessa tuotetut velvoiteistukkaat ovat laadultaan siinä määrin kehnoja, että ne eivät ole useinkaan py-syneet hengissä edes siihen saakka, että ne tarttuisivat liian tiheäsilmäisiin ajoverkkoihin. Merilohen lähi-historiassa on pettänyt ihminen toimijana toistuvasti. Tätä epäonnistumisten sarjaa täydensivät äskettäin rkp ja keskusta ajamalla läpi nykytilanteessa perusteettoman lohiasetuksen muutoksen. On pelko, että se edesauttaa merilohikannan lopullista tuhoa. Tämä asetus on kumottava ja palattava tätä edeltäneen ase-tuksen sanamuotoon. Vasta sitten, kun kaikki lisääntymisjokien smolttireviirit ovat pysyväisluontoisesti käytössä, voidaan merikalastusta lisätä - ja silloinkin harkitusti. Tulevaisuudessa ei voida tukeutua luotet-tavasti muuhun kuin luonnon omaan poikastuotantoon ja merilohen pyynti on mitoitettava sen mukaan. Merilohta voi toki pyytää Itämeren lahdissakin, mutta pyynti on mitoitettava aikanaan niin, että painopiste on kokonaistaloudellisesti parhaiten tuottavassa ja tarkoin säädeltävissä olevassa eli joki (ja -jokisuu)pyynnissä.
Takaisin