Ryhmäpuheenvuoro pääministerin ilmoituksen maatalouspolitiikasta johdosta 16.6.2004
ARVOISA PUHEMIES!

Maapallon elintarvikehuolto on nopeassa tahdissa kriisiytymässä. Väestö runsastuu noin 70 miljoonalla vuodessa tilanteessa, jossa entisenkään suuruista väkimäärää ei ole pystytty riittävästi ruokkimaan. Ko-neellistetun maataloustuotannon perustana olevat raakaöljyvarannot ovat ehtyneet siinä määrin, että jäljel-lä olevista varastoista käydään miehityssotia. Raakaöljyn hinta noussee pian pysyvästi yli 50 US dollarin barrelilta.
       Meilläkin joudutaan uudessa energianhintatilanteessa miettimään, mitä pelloilla tuotetaan. Jos rehu-viljan jyvistä ei saa edes niiden tuottamiseen kuluneen energian hintaa takaisin, on mietittävä sellaisen energiakasvin viljelyä, joka tuottaa voittoa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että viime kuu-kausina on tehty runsaasti ruokohelven viljelysopimuksia. Energiakasvituotannon avulla voidaan varmis-taa, että kaikki peltohehtaarit pysyvät kaikissa markkinatilanteissa hyvässä viljelykunnossa. Näin lisätään myös energiantuotannon huoltovarmuutta.
      Pääosa maataloustuotteista käytetään siellä missä tuotetaankin. Maailmankaupassa myydään tuottees-ta riippuen vain 6 - 30 prosenttia kokonaistuotannosta, vähiten on kaupan riisiä, eniten sokeria. Vaikka maailmankaupan osuus maataloustuotannosta ei siis tuotekohtaisesti kohoa edes kolmannekseen koko-naistuotannosta, ratkaisevat maataloustuotekaupan ehdot myös meneillään olevien WTO-neuvottelujen yleisen menestyksen. Jokainen valtio tai kaupparyhmittymä pelaa niissä omaa taktista peliään, jossa kop-lataan, dekoplataan ja rekoplataan tukia tuotantoon ja tuotannosta. Hyväntahtoinen tarjous, myös reilun kaupan tarjous, tulkitaan tässä rajussa kisassa kilpailijan taholta saavutetuksi tulokseksi, jonka päälle ha-lutaan saada lisää etuuksia. Mielikuvitukselle on tullut käyttöä, kun kielletyiksi leimattuja, eri väreillä tunnistettavia tukia yritetään vyöryttää hyväksyttävien eli vihreiden tukien laatikkoon. Pelättävissä on, että naiiville Risto Reippaalle jää tässä kisassa Musta Pekka kouraan.
        Euroopan yhteisöjen ydintä on mm. yhteinen maatalouspolitiikka, CAP. Kun Euroopan unioni on yhteisönä mukana WTO-neuvotteluissa, on se joutunut rukkaamaan oman maatalouspolitiikkansa tukijär-jestelmiä kilpailua vääristämättömään suuntaan. Juuri tästä prosessista on tunnetusti kysymys siinä perus-tavaa laatua olevassa maatalousuudistuksessa, jota on vuoden ajan rakenneltu sekä yhteisön piirissä että kussakin jäsenvaltiossa. CAP-uudistuksessa osa tuista on tarkoitus irrottaa tuotannosta, mikä tarkoittaa, että jälleen kapitalisoituu uutta paperiomaisuutta. Tällä kertaa tukioikeuksia. Siinä mallissa, jonka maata-lousneuvosto on mennyt hyväksymään, tukioikeus kuuluisi tiettynä aikana peltoa viljelevälle. Sellainen voi olla myös pellon vuokraaja.
         Suomalaisen oikeustajun mukaan tukioikeus kuuluu pellon omistajalle, jonka olisi kuitenkin annet-tava se vuokraajalle vuokra-ajaksi. Tukioikeus palautuisi tässä mallissa vuokra-ajan päätyttyä pellon omistajalle. Kerrotun mukaan Brittein saarten vuokramaakäytäntö johti siihen, että nyt ollaan Suomeen-kin luomassa uusien spekulaatioiden markkinat, joissa voi tyydyttää myös suomalaiskansallista tarvetta kuitata naapurin pahat teot satojen vuosien ajalta. Ministerin on syytä kääntyä lakki kourassa komission ja muiden maatalousministerien puoleen säädöksen muuttamiseksi. Edellä kuvattu suomalaisittain oikeu-denmukainen malli toimisi myös Brittein saarilla.
            Vihreä eduskuntaryhmä pitää tukien irrottamista tuotannosta sinänsä oikeansuuntaisena askeleena tervehdyttää tukipolitiikkaa. Se tarjoaa muiden muassa luonnonmukaiselle tuotannolle uusia mahdolli-suuksia, jollei niillä tuilla, jotka jäävät tuotantoon sidotuiksi, tilannetta pilata. Vihreä eduskuntaryhmä pitää erittäin valitettavana, että maa- ja metsätalousministeriö on suhtautunut välinpitämättömästi luomu-tuotemarkkinoiden hiipuvaan vireeseen. Budjettirahaa ei ole nykyisellään mahdollista saada esimerkiksi markkinoita edistäviin messutapahtumiin, vaan se käytetään täysin merkityksettömään hallinnointiin.
           Palaan WTO-neuvotteluihin, joiden ydinasioita on kehitysmaiden asema maailmankaupassa. On-gelmana eivät ole vähiten kehittyneet maat, jotka saavat aseita lukuun ottamatta tuotteensa ilman esteitä mm. Euroopan unionin markkinoille. Vaikeimman ongelman muodostavat näitä kehittyneemmät maata-loustuotteiden viejävaltiot. WTO-neuvottelut saattavatkin kaatua juuri niihin ja käynnissä oleviin luon-nonvarasotiin. Näillä on välillistä vaikutusta myös Suomen maatalouden suuntautumiseen ja kannattavuu-teen.
        

      Takaisin