Kolumni Kalevassa 11.9.2004
APUA HYVINVOINTIVALTION RAHOITUKSEEN


1980-luvulla toteutettiin sellaista, missä jotkut olivat voittava, jotkut häviävä. Jotkut valtiot "sen" osasivat tehdä kohtuullisen hyvin, jotkut taas eivät. "Se" oli uusliberalistiseen talousjärjestykseen kuuluva rahamarkkinoiden vapauttaminen. Meillä möhlijä oli silloinen kokoomusvetoinen hallitus ja möhlinnän konkreettinen tulos taloudellinen lama.
     Kulunut vuosikymmen talouskasvuineen paljasti maamme kansantalouden sukelluksen syvyyden. Valtionvelkaa hallitukset näyttävät pystyneen lyhentämään vain valtion omaisuutta myymällä. Työttömiä on edelleen ainakin 300 000. Hallitusten lupaukset uusien työpaikkojen luomisesta eivät toteudu. Siinä, missä uusliberalismiin kuuluva maapalloistuminen toi, se kiusallisesti juuri nyt vie työpaikkoja.
      Kansalaisten on vaikeaa hyväksyä tietoinen pyrkimys eriarvoistaa. Niinpä samanaikaisesti pitäisi nostaa johtavien toimijoiden ja alentaa suoritusportaan palkkoja. Tämän opin markkinoijat haluaisivat nyt solmia sellaisen pitkäaikaisen tupon, joka sitoisi suoritusportaan toimijat pysyvään epävarmuuteen. Tämä on tietenkin ristiriidassa hyvinvointivaltion ihanteiden kanssa. Hyvinvointivaltionhan ymmärretään yleisesti lupaavan kansalaisilleen toimeentulon ohella ihmisarvon ja arvokkaan olemassaolon.
       Kroonisesta suurtyöttömyydestä kärsivässä maassamme paljastuu päivittäin uusia, järjen vastaisia asetelmia. Työttömyyden suuriman käytännön taakan kantavat kunnat, joille on perustuslaissa suotu itsehallinto. Sen turvin niiden pitäisi voida tehdä kaikki voitava työttömyyden taloudellisten ja inhimillisten seuraamusten vähentämiseksi, mutta tämä ei käykään. Niinpä kunnat eivät erään kilpailuoikeudellisen tulkinnan mukaan saisi välittää tehokkaasti työttömille töitä. Niiden pitäisi vain tumput suorina odottaa, mitä reppufirmat ja työvoimatoimistot sattuvat tekemään. Pikainen lainmuutos on siis tarpeen.
       Toinen akuutti käsittämättömyys sisältyy harmaan talouden hyväksymiseen. Tuoreinkin selvitys osoittaa, että valtio menettää harmaan talouden takia vuodessa jo 2,5 miljardia euroa verotuloja. Nyt tiedetään tarkoin, mitä lainmuutoksia harmaan talouden torjuntaan ja resurssilisäyksiä talousrikostutkintaan tarvitaan. Jotkut vaikuttajatahot kuitenkin haluavat estää nämä toimet. Miksihän?
       Jos valtiolla olisivat nuo harmaan talouden miljardit käytettävissään, se voisi käyttää niitä vaikkapa valtionvelan lyhentämiseen, työllistävien matalapalkka-alojen työnantajamaksujen ja matalapalkkaisten verojen alentamiseen sekä lisäykseen kuntien valtionosuuksiin. Hyvinvointivaltion rahoitus on nimittäin kriisissä. On jännää nähdä, millaista porukkaa kansa tässä tilanteessa valitsee uusiin valtuustoihin. Mitkä ovat valmiudet paikallispolitiikassa ja onko valituista tarpeen vaatiessa painostusryhmäksi valtiovaltaa vastaan?
Takaisin