PUHEENVUORO BUDJETIN LÄHETEKESKUSTELUSSA 15.9.2004

ARVOISA PUHEMIES!

Parlamentarismiin kuuluu, että hallitus hallitsee ja oppositio arvioi ja - tarpeen niin vaatiessa - arvostelee. Jäätteenmäen-Vanhasen hallituskoalitio on istunut nyt puolitoista vuotta. Sen aikaansaannosten arviointi on moniulotteinen tehtävä. Kun hallitus julkisti ohjelmansa, tarkkailijalle jäi se vaikutelma, että hallitus on asettanut tärkeimmäksi tavoitteekseen työllisyyden parantamisen edesauttamalla 100 000 uuden työpaikan syntymistä, jolloin myös työttömyys vähenisi. Tämän saavuttamiseksi hallitus käynnisti kaikkien aikojen veroaleoperaation: ensi töikseen hallitus lähti alentamaan tuloveroa kesken vuotta, arvonlisäjärjestelmään puututtiin toki myönteisellä tavalla mutta ottamatta käyttöön käännettyä arvonlisäverojärjestelmää, autojen ja viinan verotusta kevennettiin. Autokauppa lähtikin käyntiin ja Suomen autokanta on hivenen nuorentunut. Viinakauppakin on piristynyt; Suomesta ostetun alkoholin kulutus nousi alkuvuonna 7,6 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta aikajaksosta. Tilastoitu viinan osto nousi peräti viidenneksellä ja tuskin sitä varastoon jätettiin. Hallituksen järjestämä jälleenjakelujuhla on ollut siinä määrin antelias, että se näkyy myös hallituspuolueiden nauttimassa suosiossa. Niiden puoluesihteerit eivät voine olla muuta kuin tyytyväisiä tuoreimpiin gallup-lukuihin.
      Mitalin toisella puolella työpaikkojen nettomääräisen lisäyksen sijasta on kadonnut työpaikkoja erityisesti kaikkein raskaimmasta päästä eli tuotannollisesta toiminnasta. Erään laskelman mukaan työpaikkoja on menetetty tänä aikana noin 30 000. Eräs syy tähän on, että Suomessa on ollut muista vauraista teollisuusmaista poiketen suhteellisen helppoa panna väkeä kilometritehtaalle, mikä tietysti on houkutellut niitä aikoinaan perustamaankin. Maininta tuotannollis-taloudellisista perusteista ja muodolliset YT-neuvottelut riittävät työntekijöiden ulosheittoon. Nyt se, mistä pohjimmaltaan on kysymys, on tullut täysin selväksi: ei ole kysymys siitä, että yritys tuottaa tappiota vaan siitä, että se ei tuota niin paljon jaettavaa voittoa kuin osakkeenomistajat haluavat. Tämä työnantajapolitiikka on ylittänyt vaikutuksellaan hallituksen porkkanoiksi tarkoittamien toimenpiteiden vaikutukset. Yhtiöt ovat panneet tasavallan hallituksen kyykkyyn. Tämä on merkityksellistä mm. sen vuoksi, että hallitus on ilmoittanut jatkavansa samalla linjalla. Sen uusin veto on, että se on pannut valtiovarainministeriön valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin markkinoimaan sellaista tupoa, jonka höysteeksi hallitus tarjoaa mitäs muuta kuin veroalea. Nyt on jo laskettavissa ajankohta, koska nykyinen budjettikäytäntö voidaan lopettaa verotulojen loppuessa.
        Hallitus on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi virkamiesbudjettiesityksen. Se on jättänyt kaikki yhden eli tupokortin varaan. Se ikään kuin etsii heitä, joilla on vielä työpaikka toisen palveluksessa, kantamaan vapaaehtoisen kolehdin pulassa olevalle hallitukselle. Hallituksen julkistamalla mallilla työllisyyttä parannettaisiin kolmessa vuodessa yllättäen juuri tuolla 100 000 henkilöllä. Tämä yhtälö on sentään jotain, mutta kiusallinen yksityiskohta siinä on, että Suomessa toimivat työnantajatahot näyttävät viis veisaavan valtiovallan toimenpiteistä.
         Suomi on hyötynyt globalisaatioksi kutsutusta vientiteollisuuden boomista varsin näkyvästi. Edellä kertomani kielii suunnan merkittävästä muuttumisesta. Tämä tarkoittaa, että työllisyyttä edistämään tarkoitetut toimenpiteet on räätälöitävä niin, että niiden vaikutukset tuntuvat välittömästi niillä aloilla, joilla työpaikkoja on joko osaamiseen tai paikkaan sitoutuneisuuden vuoksi vaikea tai mahdoton viedä täältä pois. Muutos on käynnistettävä jo ensi vuonna.
        Mistä sitten nyt puuttumaan jääneet varat saadaan? Ensinnäkin on syytä muistaa, että hallitus on tuonut keskustelun pohjaksi alijäämäisen budjettiesityksen. Toisin voisi olla. Lisää tuloja saadaan esimerkiksi sillä, että harmaa talous laitetaan vihdoinkin kuriin. Eri selvitykset ovat yhtäpitävästi osoittaneet, että valtiolta jää vuosittain 2,5 miljardia euroa verotuloja saamatta alati paisuvan harmaan talouden vuoksi. On suorastaan käsittämätöntä se välinpitämättömyys, mitä valtiovarainministeriö ja verohallinnon johto ovat osoittaneet harmaan talouden torjuntatarpeeseen. Niitä ei näytä hätkähdyttävän edes se, että pimeä työvoima on hakeutunut jo strategisesti tärkeille puolustusministeriön ja pääministerin virka-asunnon työmaille. Kuitenkin toimeenpanovallan avainpaikoilla ollaan tarkoin selvillä siitä, mitä pitäisi tehdä ja pikaisesti. Tästä on sisäministeri Kari Rajamäki esikuntineen pitänyt kiitettävästi huolen. On turhaa kitistä rahan puutteesta, kun 2,5 miljardia euroa verotuloja jää saamatta leväperäisyyden ja suorastaan rikollisuuden suosimisen vuoksi. Vihreä eduskuntaryhmä jatkaa hallituksen kovistelua tällä asialla, jos suhtautuminen ei muutu. Asiastahan käytiin aloitteestamme välikysymyskeskustelukin edellisessä eduskunnassa.
       Puutun budjetin menopuoleen vain yhden yksityiskohdan osalta. Lukuisat kansanedustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen nuivuuteen, jolla ns. risupaketin ponsien toteuttamiseen ministeriöissä suhtaudutaan. Samaan aikaan kun muualla Euroopassa ja myös muulla maapallolla suhtaudutaan erittäin vakavasti raakaöljyn ja muiden fossiilisten energianlähteiden varantojen niukentumiseen etsimällä aivan oikein ratkaisua uusiutuvista energianlähteistä., meillä täällä kotimaassa eräät vaikutusvaltaiset tahot tekevät kaiken voitavansa sen estämiseksi, että uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisessä siirryttäisiin tasolle, jossa toimisi todellinen logistinen järjestelmä. On suorastaan liikuttavaa seurata, kuinka maa- ja metsätalousministeriö joutuu neuvottelemaan kahdesta miljoonasta eurosta lisärahoitusta energiahaketukeen. Syy tähän käyttäytymiseen on yleisessä tiedossa: uusiutumatonta energianlähdettä käyttävä ydinvoima. Voi aikoja, voi tapoja!
           
Takaisin