Puhe Oulussa Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa 25.9.2004
Arvoisa valtuuskunta ja muut arvoisat kuulijani!
Tervetuloa Ouluun, jossa perustettiin parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen vihreä-nimeä kantava aatteellinen yhdistys ja jossa hyväksyttiin samoihin aikoihin vihreän toiminnan ohjenuoraksi ns. Oulun teesit. Oulun teesejä ei tempaistu hatusta. Niiden ydin löytyy Marvin Harrisin kirjasta "Kulttuurien synty", joka ilmestyi suomeksi saman vuosikymmenen alussa. Kaikille nykyistä teknokulttuuria edeltäneille ihmisen kulttuureille oli nimittäin käynyt yhtä kehnosti. Ne eivät olleet ottaneet huomioon suvunjatkamisensa ja kulutuksensa vaikutuksia arvoihinsa ja asenteisiinsa ja ne olivat täysin tietämättömiä toimintansa pitkäaikaisvaikutuksista. Kulttuurit kuihtuivat pois – useimmiten hyvin traagisten vaiheiden jälkeen. Populaation runsastumista oli seurannut kiihtyvä kilpailu jäljellä olevista luonnonvaroista, pahoina aiemmin pidettyjen tapojen ritualisoituminen ja lopulta koko kulttuurin tuho. Oulun teesien tehtävänä on ollut muistuttaa näistä tämän vaikean eliölajin, ihmisen, hengissä säilymisen ongelmista.
Oulun teesithän kuuluvat:
-luonnon kantokykyä ei saa ylittää;
-ihmisten sietokykyä ei saa ylittää;
-päätöksissä pitää ottaa niiden pitkäaikaisvaikutukset huomioon
-meillä ei ole moraalista oikeutta siirtää kulutuksemme laskuja tulevien sukupolvien maksettaviksi.
Vaikka vihreä kansanliike poisti nämä teesit puolueohjelmasta, ovat ne yhä edelleen ajankohtaisia. Itse asiassa lähes kaikessa vihreiden tämän syksyn poliittisessa toiminnassa näiden näkökohtien merkitys tulee konkreettisesti esiin. Oulun teesejä siis tarvitaan yhä, sillä niiden perusviesteistä käytetään nyt ilmaisua "kestävä kehitys". Älkäämme siis hylätkö näitä vihreän toiminnan keskeisiä teesejä!
Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä. Energia on kuvassa mukana kummassakin. Saksan liittotasavallassa hallitusvastuussa olevat vihreät saivat sikäläiset liittopäivät rahoittamaan Bonnissa kesäkuun alussa järjestetyn uusiutuvan energian konferenssin, johon antoi oman panoksensa yli 100 valtiota. Suomi oli ydinvoimavaltiona sysätty näyttävästi sivurooliin. Meitä edustaneelle ministerille annettiin kaiken kaikkiaan puheaikaa vain 90 sekuntia, sekin erään työryhmän kokouksessa. Muu maailma osoitti näin kestämättömän energiapolitiikan Suomelle kaapin paikan. Kiusallista on se, että tämän kohtelun joutui ottamaan vastaan ministeri, joka uskalsi loppuun saakka vastustaa viidennen ydinvoimalan rakentamista.
Maapallolla on parhaillaan meneillään öljysotia ja –taisteluita, joiden välitön vaikutus on raakaöljyn tynnyrihinnan asettuminen lähiaikoina pysyvästi yli 50 US-dollarin tasolle. Kestämättömän energiatalouden aikakaudelle voidaankin osoittaa päättymisajankohta jopa viiden vuoden tarkkuudella: se on suurin piirtein sama kuin nykykulttuurissa ihmisen täysimittainen työssäkäyntiaika.
Me vihreät emme ole turhaan vaatineet siirtymistä uusiutuvien energialähteiden käytön aikakauteen. Kun periaatepäätöstä viidennestä ydinvoimalasta eduskunnan valiokunnissa käsiteltiin, meitä suorastaan pilkattiin, kun ehdotimme maankäyttöratkaisuna mm. siirtymistä peltoenergian tuottamiseen. Epäusko ei ollut aivan tuntematonta tuolloin omissakaan joukoissa. Nyt muutama vuosi myöhemmin ruokohelven tuotantoalan odotetaan kohoavan lyhyessä ajassa 100 000 hehtaariin. Yhdellä kylvöllä voi saada satoa jopa 15 seuraavana vuonna. Kasvustosta nyt saatava hinta on 130 - 170 euroa ja viljelytuet yhteensä 405 euroa hehtaarilta. Yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa eli CHP-tuotannossa ruokohelveä käytetään seospolttoaineena turpeen tai hakkeen joukossa. Yksinään käytettynä se on liian kevyttä. Vuosisadon energiasisältö 100 000 hehtaarilta on yli 3 miljoonaa megawattituntia. Viljelyalatavoite voitaisiin tästä hyvin viisinkertaistaa. Energiapeltohan voidaan koska tahansa palauttaa leipäviljan tuotantoon, jos siihen tarvetta on.
Niin metsä- kuin peltoenergiankin hyväksikäyttö edellyttää, että maaseutu pidetään kauttaaltaan asuttuna ja sen väyläverkostot kunnossa, jotta hyödyntäminen teknisesti onnistuisi. Siinä olennaista on toimiva logistinen järjestelmä ja hajautettu CHP-laitosten sijainti, jotta kuljetusmatkat olisivat kohtuulliset. Nämä seikat on syytä ottaa huomioon kaupunkipoliittisen ohjelmankin valtakunnallisissa linjauksissa. Uusiutuvan energian taloudessa kysymys on nimenomaan kiinteän maapohjan käytöstä. Tämä koskee myös mm. tuulivoiman käyttöä. Maamme tarvitsee pikaisesti valtakunnallisen maankäyttösuunnitelman tuulivoimapuistojen sijoittelulle. Niin tuulivoiman kuin metsä- ja peltoenergian käytön kehittämistä vaikeuttaa se, että taloudellinen ja osittain myös poliittinen valta on ydinvoiman kannattajilla. He ovat kiinnostuneita vain varojen keräämisestä ydinvoimaloiden rahoitukseen ja päästökaupan kaksinaamaisesta vastustamisesta.
Määrätietoisen, ammattimaisen toiminnan uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi lähivuosina on oltava keskeistä vihreää politiikkaa myös jatkossa. Siihen sisältyy vihreä verouudistus, jossa olennaista on sekä verotulojen kerääminen että niiden käyttö.
Olennaista todellakin on, mihin verotuloja käytetään. Tärkeää on myös se, kannetaanko niitä veroja todellisuudessa, joista eduskunta on päätöksen tehnyt. Suomessa neljä prosenttia ja vertailun vuoksi esimerkiksi Italiassa yli 25 prosenttia bruttokansantuotteesta tuotetaan valtion verotuksen ulkopuolella. Kysymys on siis kuuluisasta harmaasta taloudesta. Marraskuun 22. päivänä 2002 vihreä eduskuntaryhmä yritti välikysymyksellä kaataa silloisen hallituksen sen vuoksi, ettei se ollut tehnyt riittävästi harmaan talouden torjumiseksi. Hallitus asettui silloisen veroministeri Suvi-Anne Siimeksen johdolla puolustamaan harmaan talouden toimijoita, vaikka vasemmistoliiton AY-taustana toimiva SAK oli vaatinut juuri päinvastaista politiikkaa. Tässä asiassa olisi silloin kannattanut kuunnella SAK:ta ja nytkin kannattaisi tukea SAK:n pyrkimyksiä.
SAK:n kannan nimittäin ymmärtää oikein hyvin, sillä rakennustyömailla käytetään harmaata työvoimaa yleisesti. Äskettäin sekä puolustusvoimien Santahaminan strategisesti tärkeällä työmaalla että pääministerin virka-asunnon, Kesärannan, työmaalla havaittiin käytetyn harmaata työvoimaa. Vaikka valtio menettää harmaan talouden vuoksi vuodessa yli 2,5 miljardia euroa verotuloja, niin siitä huolimatta valtiovarainministeriön valtiosihteeri ja alivaltiosihteeri eivät näe tilanteessa mitään korjattavaa. Sisäministeri Kari Rajamäki sen sijaan ansaitsee kunniamaininnan ponnekkaasta toiminnastaan harmaan talouden torjunnan rintamalla. Joka tapauksessa on selvää, että vihreän eduskuntaryhmän on pidettävä asiaa esillä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. On muistettava, että Matti Vanhasen hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle on alijäämäinen eikä siinä ole esitetty edes niitä uusia virkoja, joita sisäministeriö on esittänyt apuvälineiksi harmaan talouden torjuntaan. Tässä yhteydessä on syytä havaita, että vaihtoehtobudjettinsa julkistanut ja kirkasotsaisuudella purjehtiva kristillisdemokraatit ei tunnista harmaata taloutta ongelmaksi: puolue tyytyy esittämään vain veronkorotuksia budjettiehdotuksensa tasapainottamiseksi.
Hallitus on toiminnallisessa saamattomuudessaan ladannut valtavat odotukset mahdolliseen tupo-ratkaisuun. Hallituksilla on ollut tapana vaatia maltillisuutta tupoihin, vaikkei niillä ole havaittu lisättävän kotimaisia investointeja. Nytkin hallitus on jättänyt veroratkaisut tekemättä, jotta se voisi käydä kauppaa palkankorotuksilla tuloveron alennuksia vastaan. Tässä tarkoituksessa se on lanseerannut julkisuuteen mallin, jonka mukaan "palkkamaltti ja veronkevennykset lisäisivät yhdessä työllisyyttä kolmessa vuodessa arviolta yli neljä prosenttia eli noin 100 000 henkilöllä". Tämä satatuhatta on tietenkin sattumalta se määrä työpaikkoja, minkä hallitus on luvannut lisätä tällä vaalikaudella. Hallituksen mallin ydinajatus on, että palkansaajan ostovoiman kannalta palkkamaltti ja veronkevennys johtaisivat parempaan ostovoiman kehitykseen kuin pelkät palkankorotukset. Kiusallista hallituksen kannalta on, että sen heti työkautensa alkuun sijoitettu veroale ei maltillisen tupon oloissa tuottanut tämän kaltaista tulosta.
Yritykset pelaavat omaa peliään. Aiemmasta poiketen nyt vihdoinkin rehellisesti ilmoitetaan, ettei irtisanomisissa kysymys ole siitä, että firma tuottaisi tappiota, vaan voiton pienuudesta. Energian hinnan nousu tulee lisäämään kustannuksia ja synnyttämään inflaatiopainetta. Jo pelkästään tästä syystä ja siitä, että taustalla on luonnonvarojen rajallisuus, vihreään politiikkaan voi vain sisältyä tupon maltillisuuden tukeminen. Sen sijaan jatkuvan veroalen politiikalle on sanottava EI niin kauan kuin ympäristöverotus ja harmaan talouden torjunta eivät etene tässä maassa.
Vanhasen hallitus sai perinnökseen edellisen kepun johtaman hallituksen peruja olevan 300 000 työttömän työllistämisen taakan. Se asetti tavoitteekseen, kuten todettua, työllisyyden parantamisen 100 000 uudella työpaikalla. Nyt jo hallituksen omasta piiristä on ilmoitettu, ettei tätä tavoitetta saavuteta. Työpaikat ovat siis entisestään vähentyneet. Tämä merkitsee jokaisena päivänä lisää sellaisia työttömiä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan erityisiä toimia työllistyäkseen ja välttääkseen yhteiskunnasta syrjäytymisen. Me täällä Oulussa olemme ajaneet kunnallista työpankkia, todella näyttävästi toimivaa työnvälitystä. Se on kaatunut toistaiseksi työvoimatoimiston johdon ja työvoiman vuokrausfirmojen vastustukseen. Periksi ei kuitenkaan anneta – hanke on edelleen ajankohtainen.
Vihreiden tämän syksyn polttaviin asioihin eduskuntatyössä tulevat sisältymään jo mainitsemieni asioiden lisäksi muun muassa luomutuotannon pelastaminen, lähiruoan edistäminen, joukkoliikenteen määrärahojen lisääminen ja työsuhdelipun käyttöönotto, yliopistojen rahoitus ja opiskelijoiden opintotuen korottaminen, jalkaväkimiinoista luopumisen aikataulu yhdistettynä turvallisuuspoliittiseen selontekoon mahdollisine Nato-jäsenyysoptioineen ja lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden kohtalo. Näissä asioissa on kysymys kestävästä kehityksestä - siis Oulun teeseistä. Ruoan tuotannon ja liikenteen kustannuksia lisää energian nouseva hinta, siispä uusiutuviin energiamuotoihin on panostettava voimakkaasti. Miina-asiassa on toivottava tasavallan presidentin näkemyksen voittoa eduskunnassa, kun hallituksesta ei ollut edellisten hallitusten viitoittamalla tiellä pysymiseen.
Subjektiivisessa lasten päivähoito-oikeudessa on kysymys monitahoisesta asiasta. Sehän saatiin meidän vihreiden vaatimuksesta aikaan vuoden 1995 hallitusneuvottelujen tuloksena. Valtiontaloudellinen näkökohta on tässäkin tietenkin mitalin yksi puoli, toinen puoli yhtä selvästi vanhempien käyttäytyminen. Näiden ulottuvuuksien rinnalla on kuitenkin kolmaskin, nimittäin lasten kehittyminen ikäistensä joukossa. Hätiköityjä ratkaisuja ei pidä tietenkään tehdä. Asia vaatii perusteellista, objektiivista tutkimusta ja nykykäytäntöjen arviointia. Yhteiskunnallinen keskustelu on jo käynnistynyt korkeimmallakin poliittisella tasolla. Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamiseen joskus päädytään, uudelleen järjestelylle on laissa määriteltävä erittäin yksityiskohtaiset pelisäännöt.
Demarit ovat eduskunnan Isossa Salissa leimanneet meidät vihreät "eliitiksi", kun olemme puolustaneet yliopistojen rahoituksen reaalista lisäämistä ja opintotuen korotusta samalla kun olemme suhtautuneet kriittisesti opinto-oikeuden rajoittamiseen. Meidän on pidettävä kunniatehtävänä näiden asioiden esillä pitämistä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.
Arvoisa valtuuskunta! Tämän kokouksen eräs aiheista on demokratiaohjelman lähetekeskustelu. Eduskuntatyö on itsessään kansanvaltaa, mutta demokratia on muutoinkin eduskunnassa esillä, sillä kansanäänestystä EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta kannattavat kansanedustajat saattavat asian Ison Salin keskusteluun lakialoitteella lähi aikoina. Vihreän eduskuntaryhmän edustajat ovat aktiivisesti mukana lakialoitteen valmistelussa.
Arvoisa vihreä väki! Kansanedustajilla on edessään työntäyteinen istuntokausi. Toivon yhtä työntäyteistä vaalikampanjaa itse kullekin näin kunnallisvaalien alla. Kilpailijamme ovat helpottaneet viimeaikaisilla toimillaan ja puheillaan työtämme merkittävästi, mutta siitä huolimatta äänekästä toimintaa tarvitaan lisää. Oulun teesienkin sanoma kannattaa pitää kirkkaana mielessä, vaikka niitä ei enää puolueen ohjelmista löydykään.
Takaisin