Mielipidekirjoitus Kalevassa lokakuussa 2004
NYKYINEN POROTALOUSKIN ON JO KRIISISSÄ
Jukka A. Siekkisen Kalevassa 5.10. julkaistu hyväntahtoiseksi varmasti tarkoitettu ehdotus maamme elo-poromäärän nostamiseksi kymmenkertaiseksi osui kiusalliseen ajankohtaan. Tästä seuraavassa.
Porotaloutemme on juuri nyt kriisissä, kun poronliha ei mene kaupaksi. Monissa paliskunnissa vain kolmannekselle nyt teurastettavaksi tarkoitetuista poroista on ostaja tiedossa. Erityisen vaikea tilanne on Tunturi-Lapissa, missä ei selviydytä ilman valtion erityistukea.
Syitä tähän tilanteeseen on useita. Viennin Norjaan - kauppapoliittisista syistä - tyrehtyminen on yksi. Eräs toinen on Siekkisen mainitsema uusseelantilaisen saksanhirvenlihan vyöry maammekin markkinoil-le.
Uudessa-Seelannissa saksanhirvi on paitsi lihantuottaja myös sarvista valmistettavan potenssirohdon lähde Filippiinien ja Taka-Intian markkinoille. Eläimiä pidetään todella laajoissa tarhoissa oloissa, joissa lämpötila ei juuri laske nollaan. Kasvukautta on yli 11 kuukautta, kun se Pohjois-Suomessa on pari sataa vuorokautta lyhyempi. Saksanhirvi syö heinää ja lehtiä, kun taas porolle pitäisi olla hidaskasvuista jäkä-lää.
Lähtökohtatilanne poronlihalla kilpailuun uusseelantilaisen saksanhirvenlihan kanssa on siten heikko, vaikka jälkimmäisen kuljetusmatka on pitkä. Meillä ei ole tarjolla lisää laitumia poroille. Nytkin monilla alueilla talvilaitumet ovat "mulloksella". Hailuodonkin jäkälä kannattaa myydä muuhun tarkoitukseen perinteiseen tapaan.
Meillä tulevat lisäksi porollisten ja porottomien väliset eturistiriidat. Aikanaan ne lähes estivät po-ronhoitolain säätämisen. Nyt niitä sovitellaan mm poronhoitoalueen lounaiskolkassa (lähellä Oulua!) vi-ranomaisten avulla.
Poronliha pärjää maailmanmarkkinoilla erikoisesti, kun se onnistutaan markkinoimaan aitona Lapin luonnon tuotteena, ei tarhaeläintuotteena. Nyt saksanhirvenlihaa tarjotaan monissa ravintoloissa valheelli-sesti riistaruokana.
Erkki Pulliainen
porotaloutta yli 30 v yliopistoissa
opettanut professori
Takaisin