Puhe III lisätalousarvion lähetekeskustelussa 9.11.2004
ARVOISA PUHEMIES!
Hallituksen vuoden kolmas lisätalousarvio on monessa suhteessa hyvin paljastava. Hallitus itse kutsuu tätä lisätalousarviota varsinaiseksi lisätalousarvioksi. Ne kaksi edellistä ovat siten olleet jotain muuta sorttia. Kun tämä "varsinainen" on lähetekeskustelussa marraskuun toisella viikolla, tarkoittaa se sitä, että valtiovarainministeriölle on täytynyt hahmottua se, miltä valtiontalouden tila tämän vuoden tilinpäätöksessä on näyttävä. Nythän muokkaillaan varsin laaja-alaisesti lähes kaikkia budjetin pääluokkia.
Verrattiinpa maamme taloutta sitten 1990-luvun alkuvuosiin tai muiden OECD-maiden talousarvioihin tässä ja nyt, niin meillä on mennyt talouselämässä sinänsä hyvin. Täällä on ollut päällä todella maltillinen tupo ja sen mukaisesti lakkoja lähinnä vain mielenosoituksina ajattelematonta työnantajapolitiikkaa vastaan. Vientiteollisuuskin noteerasi eurooppalaisittain huikeita kasvulukuja viimeksi tämän vuoden elokuussa. Tästä huolimatta hallitus ennakoi, että talousarvio jää lopulta 62 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Itse asiassa se olisi huikeasti enemmän alijäämäinen, jos valtiontaloutta eivät olisi tasapainottamassa suuret omaisuuden myyntitulot. Tässä on syytä muistuttaa kahdesta asiasta. Omaisuuden myynnin voi tehdä vain kerran ja se vie samalla myös myöhemmiltä vuosilta omaisuuden avulla saatavat tulot, kolmanneksi on merkittävää että näin hyvässä taloustilanteessa tukeudutaan tällaiseen ratkaisuun.
Kuvattuun alijäämäiseen budjettitalouteen on ollut vaikuttamassa muiden ohella kaksi merkittävää asiaa, joista toisessa hallitus on ollut aktiivinen toimija, ja joista toisessa se on laiminlyönyt riittävän aktiivisen toimijan roolin. Hallitus kiirehti ensi töikseen alentamaan tuloverotusta ja uhkaa jatkaa sitä edellä kerrotusta huolimatta edelleen. Veroale ilmoitettiin tehtävän työllisyyden edistämiseksi. Nyt tiedetään varmasti, että työllistämisen kannalta merkityksellinen yksityinen lohko on viis veisannut tällaisista veroaleista. Se sanoo väkeä irti sata- ja tuhatmäärin, eikä juurikaan investoi Suomeen. Jos se investoi, niin se investoi automatiikkaan. Tämä on tiedossa, mutta hallitus uskoo Joulupukkiin. Kun tähän lisätään vielä se, että nytkin hallitus esittää lisättäväksi telakkatukia, niin tällä tavoin luovutetaan mutkan kautta kansallisomaisuutta toisille valtioille. Hallituksen politiikka ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Se todella johtaa hyvinvointivaltion alasajoon. Hyvinvointivaltio tavallaan ulosliputetaan.
Hallituksen toteuttama hyvinvointivaltion ulosliputusvauhti ei tyydytä kaikkia yksityisen lohkon toimijoita. He ovat liittoutuneet veroparatiisien kanssa. Näiden harmaan talouden toimijoiden toimeliaisuuden ansiosta valtio on menettävä tänäkin vuonna noin kaksi ja puoli miljardia euroa verotuloja. Jos nämä verotulot olisivat mukana valtion tilinpäätöksessä joulukuun lopussa, se olisi ilman omaisuuden myyntitulojakin ylijäämäinen. Lukuun ottamatta sisäministeri Kari Rajamäen aktiivista toimintaa valtiovalta keskusvirastoineen on edelleen polvillaan harmaan talouden toimijoiden edessä. Surullista! Miksihän muuten verohallituksen ylijohtajat ovat virkamiehistä sivutulotilastojen kärjessä? Aikaa taitaa kulua lähinnä oman tulonmuodostuksen varmistamiseen.
Hallituksen talous- ja budjettipolitiikka paljastavat pikku hiljaa oman kelvottomuutensa. Tärkein mittari eli uusien työpaikkojen luomisvauhti osoittaa sekin edelleen – ja hallituksen loppuun saakka – miinusmerkkistä tulosta. Vanhasen hallituksella on oleva tässä Lipposen hallitusten kohtalo – suuria puheita ja toiveita mutta niukasti tuloksia.
Näin hallitus, mutta mitä kuuluu kokoomuksen vaihtoehtobudjetille?
Kokoomuksen varjobudjetti on vähän niin kuin aikoinaan oli Marlin helmeilevä omenaviini, kaikki siitä puhuivat, mutta kukaan ei ollut sitä nähnyt. Kokoomus ei näköjään tänäkään syksynä pysty esittämään tällaista varjobudjettia, ei ole tähän asti pystynyt esittämään, ja epäilen, pystyykö tänäkään syksynä esittämään. Kaksi vuotta olen Jaakobin tavoin odottanut, että olisin nähnyt kokoomuksen vaihtoehtobudjetin eli varjobudjetin. Vaadin, että tehkää sellainen, joka vastaa teidän näkemystänne. Me haluamme nähdä, miten te rahoitatte samanaikaisesti ehdottamanne verojen alennukset ja menojen lisäykset. Me haluamme sen varjobudjetin, jotta me näkisimme ja jotta Suomen kansa näkisi teidän bluffinne läpi. Ottakaa haaste vastaan, laatikaa varjobudjetti, näyttäkää, kykenettekö siihen. Se olisi reilua ja asiallista politiikkaa, se olisi uskottavaa myös äänestäjien silmissä.
Arvoisat enemmän kuin ensimmäisen kauden kokoomuslaiset kansanedustajat! Kuulostiko tutulta? Edustaja Zyskowiczhan siinä puhui Suomen kansalle eduskunnan välityksellä edellisen eduskunnan aikana. Keskusta oli vain vaihdettu kokoomukseksi.
Samalla kun jään odottamaan kokoomuksen varjobudjettia, vielä muutama sana hallituksen eräistä esityksistä nyt käsillä olevaan varsinaiseen lisätalousarvioon.
Hallitus esittää puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen yhtä miljoonaa lisäeuroa, teiden tulvavahinkojen korjaamiseen puolta miljoonaa ja vähittäiskauppojen investointitukeen 1,8 miljoonaa euroa. Kaikki nämä menokohteet ovat perusteltuja, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota niihin liittyviin yleisempiin näkökohtiin.
Ensinnäkin kyläkaupoista. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ansaitsee tunnustuksen, että on ajanut investointitukimäärärahaa haja-asutusalueiden kyläkaupoille. Nimenomaan EU-normistojen pakollisuus on kiihdyttänyt kyläkauppojen kuolemaa. Jokainen sellainen on aina peruuttamaton tapahtuma. Nyt kun raakaöljyn hinta jatkaa varantojen ehtymisestä johtuen nousuaan ja kun metsä- ja peltoenergia tulevat arvoon arvaamattomaan, on hyvin tärkeää, että kyläkaupat säilyvät osana välttämätöntä paikallista palvelurakennetta. Tämän vuoksi investointituessa ei pidä kitsailla. Tähän samaan asiaan liittyy pitäminen huoli alemmanasteisen tieverkon kunnosta, jotta elinkeinoliikenne voisi sujua vuoden jokaisena päivänä. Samoin on pidettävä huoli puuntuotannon kestävyyden varmentamisesta. Tässä yhteydessä voisi perusteellisesti selvittää nykyisen metsäkeskusjärjestelmän järkevyyden. Siinä on aina kaikki vialla. Sellaisen vaikutelman saa. Tämä on johtanut mm. politikointiin Kemera-varoilla, kuten täällä eduskunnassakin havaittiin muutama viikko sitten.
Kyllä valtiolta löytyy löysyyttäkin budjettipolitiikassa. Yksi sellainen hanke on Joroisten ja Varkauden välinen tie. Aikanaan Varkauden yhteislyseossa opetettiin, että lyhin matka kahden pisteen välillä on suora viiva. Niinpä tiehanke olisi ollut hoidettavissa levittämällä nykyistä väylää. Puolet rahoista olisi säästetty ja säästyneet rahat olisi voitu käyttää alueen alemmanasteisen tieverkon kohentamiseen. Nyt hallitus on eduskunnan siunauksella pannut matematiikan perusteet uusiksi.
Takaisin