Kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2004
HEIKOIN PELISTÄ ULOS

Katson televisiosta säännöllisesti vain uutiset, luonto- ja dokumenttiohjelmia sekä joskus jonkun musiikki- ja keskusteluohjelman. En siis katso (amerikkalaisia) sarjoja, enkä liioin elokuvia, joita voi käydä teattereissakin katsomassa. Viime viikolla syvennyin hetkeksi siihen, mitä TV todellakin tarjoaa. Hätkähdin havainnostani. Hätkähdin ekologina, maantieteilijänä ja poliitikkona.
      Sama idea näyttää toistuvan tavalla tai toisella toteutettuna TV-ohjelmasta toiseen. Valittu joukko ihmisiä lähtee johonkin seikkailuun tai peliin. Puuhailtuaan jotain vuorokauden porukka äänestää joukostaan sen, joka joutuu pelistä pois. Näin peli jatkuu niin kauan kunnes jäljellä on yksi ainoa. Aina ja joka tilanteessa löytyy "heikoin lenkki". Se pitää löytyä. Samalla toistuvasti tarjotaan jollekin syvää pettymystä ja jollekin tai joillekin nostetta. Tämä formaatti täytyy upota katsojiin hyvin, kun se ei näytä hevin kuluvan.
       Ekologina tämä malli tuo mieleeni luonnossa toimivan syrjäyttävän kilpailun periaatteen. Se tarkoittaa, että kahdella lajilla ei voi olla samanlaista ekolokeroa, vahvempi syrjäyttää ennen pitkää heikomman. Se tuo myös mieleeni luonnossa muutoinkin vallitsevan kilpailun. Siinäkin vahvempi/taitavampi/paremmalla onnella varustettu voittaa kilpailun elintilasta ja/tai muista resursseista.
        Maantieteilijänä tämä malli tuo mieleeni ihmisen maapallolla tässä ja nyt. Täällä kulttuureista eniten kuluttava eli teknokulttuuri tukeutuu pääosin uusiutumattomiin luonnonvaroihin, joiden varannot ehtyvät kiihtyvää vauhtia. Tämä on johtanut sotiin jäljellä olevien varantojen hallinnasta. Sotilaallisesti vahvempi voittaa. Heikointa lenkkiä kaivetaan koko ajan esiin. Ravintopuolella on jo löydetty 800 miljoonaa ihmistä, jotka eivät pysty tyydyttämään jokapäiväistä ravinnontarvettaan.
         Poliitikkona tämä malli tuo mieleeni politiikan arkipäivän. Meihin poliitikkoihin ottavat yhteyttä erikoisesti he/ne, jotka haluavat saada tukea hyville pyrkimyksilleen ja he, joita tämä kilpailuyhteiskunta on kaltoin kohdellut. Kanssaihmisiämme syrjäytyy ja aktiivisesti syrjäytetään. Tahtoen tai tahtomattaan tämä hyvänä pidetty yhteiskunta on perustavoiltaan hyvin kylmä. Se osoittaa sormellaan heikointa lenkkiä joka hetki.
          Kilpailu ulottuu myös TV-yhtiöiden kilpailuun katsojista. Aloitushavaintoni viittaa siihen, että yhteiskuntavastuun ja kanssaihmisistä välittämisen mallit ovat hävinneet kilpailussa rajun, tylyn kilpailun mallille. En kuitenkaan halua antaa oitis kunniaa valinnan tehneille ohjelmajohtajille. Sehän tarkoittaisi, että he olisivat todella tietoisesti valmistamassa ihmisiä siihen todellisuuteen, että tällä kulttuurilla on "peemäinen" loppu, jollei se pikaisesti siirry uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Takaisin