|
Kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2004 USA JATKAA MINKÄÄN MUUTTUMATTA
George W. Bush on saanut jatkopestin Yhdysvaltain presidentiksi. Kun on kysymys Yhdysvalloista, niin tapana on ollut sanoa, että toisella ja samalla perustuslain mukaan viimeisellä kaudellaan maan presidentti voi kansan mielipiteestä vapaana tehdä valtiomiestekoja. Uskotaan, että supervallan presidentti haluaa jäädä maansa ja maailmanhistoriaan merkittävänä toimijana. Kuvaavaa on, että vaalin tuloksen varmistuttua juuri tämä toistettiin ympäri maapalloa lukemattomia kertoja. Sehän kertoo siitä, että kaikkialla on valtavasti ihmisiä, jotka ovat olleet tyytymättömiä Bushin sotaisaan politiikkaan hänen ensimmäisellä kaudellaan ja nyt toivotaan suunnan – ihmiskunnan yhteisen edun nimissä - muuttuvan. Mutta onko mitään toiveita siitä, että USA:n (ulko)politiikka muuttuisi? Yhdysvaltalaiset ovat tietysti itse selvitelleet, mikä äänioikeuttaan käyttäneiden mielestä oli tärkeintä heidän henkilökohtaisessa päätöksessään. Neljän viidestä Bushia äänestäneen mielestä moraaliset arvot ratkaisivat asian. Mielenkiintoista on, että Bushille äänensä antaneista 86 prosenttia vetosi myös terrorismiin ja 85 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä Irakin sodan. Peräti yhdeksän kymmenestä ilmoitti Irakin sodan vahvistaneen Yhdysvaltain turvallisuutta. Kaiken huipuksi 87 prosenttia Bushin tukijoista oli sitä mieltä, että Yhdysvaltain talous on hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa. Maapallolta ei löytyne yhtään varteenotettavaa taloustutkijaa ja ekonomistia, joka olisi sitä mieltä, että Yhdysvaltain talous olisi hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa. Budjettivajeesta ja vaihtotaseen vajeesta muodostuva kaksoisvaje liikkuu vaarallisissa lukemissa sekä USA:n itsensä että muun maailman kannalta. USA rellestää jälleen kerran muiden kustannuksella, myös välillisesti meidän suomalaisten kustannuksella. Sadannekset, jotka edellä luettelin, ovat kaikki samassa suuruusluokassa, hyvin lähellä toisiaan. Asioilla on siis ilmeisesti hyvin läheinen yhteys. Yhtälö rakentuu näin: Talous on tärkeä. Hyvyyden mittari on halpa polttoaine. Terrorismi on paha. Se haittaa öljyn saantia. Irakin (öljy)sota on näin hyvä(ksyttävä). Talous on siis kunnossa, kun vähittäiskaupassa on saatavilla halpaa bensaa ja dieselöljyä. Vaikuttava yhdysvaltalainen arvo osoittautuukin olevan halvan polttoaineen saatavuus. Se, mitä minulle on lukuisista Amerikan reissuista jäänyt tyypillisenä sikäläisenä yksityiskohtana mieleen, on juuri "halpaa vai kallista" keskustelu tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Irakin sotaretki on mennyt Bushilta tähän mennessä pieleen. Se on taloudellinen, operatiivinen ja moninkertainen inhimillinen katastrofi, mutta se voi olla sitä vielä enemmän. Tragedian ydin on siinä, että Bushin on hyvin vaikea päästä Irakin konfliktista eroon. Samanaikaisesti Bushin olisi löydettävä jokin muu öljyvaltio, jonka hallinnalla hänen pitää hyvittää äänestäjiään. Meni Bush mihin kolkkaan maapalloa tahansa, hän kohtaa kuitenkin yhtä lailla niukkuutta. Ottamalla luonnonvaroja oman kansansa käyttöön, hän ottaa ne joiltakin toisilta pois. Bush on näyttänyt Irakissa näytön tyylistään ja pelisäännöistään tällaisissa operaatioissa. George W. Bush on jo omien tekojensa vanki, siksi USA:n politiikka on jatkuva muuttumattomana. Voi meitä USA:n politiikan maksumiehiä. Neljä lisävuotta on kova rangaistus! Takaisin |
|