Kolumni Pohjolan Työssä marraskuussa 2004
AARRESAARIKAAPPARIT

Sisäministeriön johdolla tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että Suomen valtio menettää harmaan talouden vuoksi 2,5 miljardia euroa verotuloja vuodessa. Tämän päälle tulevat vielä huume- ja muiden jengien harjoittaman mustan talouden tuottamat menetykset. Tämä on niin paljon rahaa, että sen turvin kaikki ministeriöt pystyisivät rahoittamaan suurin piirtein perustellut hankkeensa ja vielä jäisi rahaa valtionvelkojenkin lyhentämiseen. Nykyisin tiedetään jo varsin hyvin, millä aloilla harmaa talous kukoistaa, ja mitä pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi.
        Jotain on toki tehty, mutta todella paljon on tekemättä harmaan talouden kuriin saamiseksi. Kiusallista on, että samalla kun tehty hyvää, on tehty myös pahaa. Vaikka 2,5 miljardia euroa valui vääriin taskuihin, niin määrä olisi voinut olla viime vuosina vielä paljon suurempikin johtuen Suomessa vielä vuoden vaihteeseen voimassaolevan lainsäädännön johdosta. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän mukaanhan osingonjako ja veronmaksu ovat olleet meillä tiukasti yhteen kytkettyjä.
        Paljastavaa bisnesmaailman nykytodellisuudesta on, että EY-tuomioistuin ei hyväksynyt meillä käytössä ollutta yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Siispä vuoden alusta lukien osingonjako ilman yhtiön maksamia veroja on mahdollista. Tämä aukaisee aiempaa paremmin mahdollisuuksia kansainväliselle verosuunnittelulle, jos uusi tilanne halutaan kauniisti ilmaista. Yritykset voivat niin halutessaan junailla asiat niin, että maksavat veronsa ulkomaille.
       Se, mitä Suomi on ollut pakotettu tekemään, altistaa maamme elinkeinoelämää kansainväliselle verokilpailulle. Pikkufirmatkin saavat julkisuutta, kun ryhtyvät uhkailemaan sillä, että siirtävät toimintansa pois maasta. Erityisen houkuttelevia ovat veroparatiisit. Nämä aarresaaret tarjoavat muille kuin omille kansalaisilleen mahdollisuuden rekisteröidä yhtiön alueelleen nimellisellä verokannalla. Pakettiin kuuluu, että yhtiön taustahenkilöiden, liiketoimien ja rahaliikenteen salassa pysyminen on taattu. Omaisuutta voidaan ohjata suojaan velkojilta ja yhtiöille tarjotaan verovähennyskelpoisia kuluja tai tappioita. Valinnanvaraakin on. Veroparatiisien määrä on 1970-luvulta lähtien kaksinkertaistunut.
         Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sai juuri jatkoajan. Hänen hallintonsa on tukenut veroparatiisien toimintaa, se on siis tukenut sitä, että yritykset eivät maksaisi veroja hänen oman hallintonsa käyttöön. Tämä näkyy sitten tuloksessa. Budjettivaje on mielettömän suuri. Kauhistusta lisää vaihtotaseen huikea alijäämä. Tämä kaksoisvaje on johtanut euron arvon nousuun suhteessa dollariin, mikä puolestaan heikentää euroalueen kilpailukykyä kansainvälisessä kaupassa. Kaukoitä tukee Bushin hallintoa ostamalla sen liikkeelle laskemia joukkovelkakirjoja. Muu maailma Suomi mukaan luettuna maksaa näin sotapresidentin laskuja.
       Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustus on kova juttu. Jos valtioiden hallitukset eivät lähde mukaan pistämään harmaata taloutta kuriin, niin kyllä puolustus ennen pitkää murtuu.  
          
Takaisin