Kolumni Kalevassa 24.12.2004

TUPON HINTA

Istuva hallitus on pitävä kautensa parhaana saavutuksena poikkeuksellisen pitkäkestoista tupoa. Ratkaisun tekivät työmarkkinajärjestöt, mutta hallitus antoi poikkeuksellisen avokätisesti rahavirtatukea. Samalla se tyhjensi niin oman kuin seuraavan hallituksenkin pajatson (lue: kassan).
      Tupotuen ydintä ovat verojen alennukset. Erityisesti hyvätuloiset ja varakkaat ovat tulleet runsaskätisesti muistetuiksi. Veroale merkitsee valtiolta 3,65 miljardin euron verotulon saamatta jäämistä. Täysimääräisesti tämä tulojen ohentuminen näkyy vuonna 2007 ja siitä eteenpäin.
      Hallitus uskoo, että junailemillaan verojen alennuksilla se luo noin 40 000 uutta työpaikkaa luvatusta sadasta tuhannesta. Siitä yhtään ei ole vielä toteutunut. Kiusallisesti 31.12.2006 nykyinen rakennerahastokausikin päättyy ja vapauttaa 20 000 - 30 000 työntekijää vapaille työmarkkinoille tai kortistoon.
     Hämmennyttävästi tämän vaalikauden loppuun ajoittuu myös maatalouden CAP-uudistus, mikä aiheuttanee merkittävää liikehdintää maaseudulla.
      Nyt jo on tiedossa, että vuosien 2004 - 2007 valtiontilinpäätökset jäävät tällä menolla kokonaisuutena alijäämäiseksi. Tämän estämiseksi on jäljellä vain kaksi vaihtoehtoa. Myydään massiivisesti valtion omaisuutta, minkä voi tunnetusti tehdä vain kerran, ja/tai laittamalla vihdoinkin paisuva harmaa ja musta talous kuriin. Jälkimmäisen vuoksi valtio menettää tänäkin vuonna 2 500 miljoonaa euroa verotuloja. Se, mitä pitäisi tehdä, tiedetään tarkoin. Syy, miksi ei tehdä riittävästi, on isojen varpaiden osuminen tielle.
     Yleensä hallitukset ajoittavat veroalen juuri ennen vaaleja toteutuvaksi. Vanhasen hallitus teki toisin. Se on uskonut verojen alennusten johtavan työpaikkojen lisääntymiseen. Tämä malli on aiemmin toiminut heikosti. Jos se ei nytkään toimi, niin hallituksen tärkein tavoite, työllisyyden parantuminen, jää toteutumatta. Se on huonompi juttu.
     Vuoden 2007 budjetti tulee olemaan nykyisellä menorakenteella huikeasti alijäämäinen. Nykyinen hallitus joutuu miettimään, ottaako se lisää velkaa vai leikkaako menoja. Jälkimmäistä varten on valmiina 1990-luvun puolivälistä Liisa Jaakonsaaren kuuluisa menojen leikkauslista, "Liisan lista".
     Seuraavalla hallituksella on vuonna 2007 tosi paikka edessä. Kaikki veroalemahdollisuudet on edellinen hallitus syönyt ja tulopohja on murentunut. Jos vuonna 2004 tupo piti ostaa huippuhintaan, niin millä syksyllä 2007 sen ajan hallitus tupon ostaa, kun nappuloita ei ole muualla kuin pankissa. Loppuuko silloin tupoajanjakso vai hoitavatko työmarkkinajärjestöt sopimusasiat ilman hallituksen sivustatukea niin kuin tulopolitiikan pitäisi sujuakin?
      Kaikesta huolimatta Rauhallista Joulua ja Onnellisempaa Uutta Vuotta!
      


Takaisin