Puheenvuoro ulko- ja turvallisuuspoliittisessa palautekeskustelussa 20.12.2004
ARVOISA PUHEMIES!
Maailmanhistoria on sotien historiaa. Niin oli viime vuosisatakin kaksine maailmansotineen. Ihmiset ovat toisen maailmansodan jälkeen osoittaneet olleensa edelleen tajuamatta tuotannon ja suvunjatkamisen menetelmien vaikutusta asenteisiinsa ja arvoihinsa ja ovat käyttäytyneet ikään kuin he olisivat olleet täysin tietämättömiä niiden päätösten pitkäaikaisista ja kumulatiivisista vaikutuksista, jotka he ovat tehneet kiihtyvällä vauhdilla lyhyen aikavälin tuottojen ja kulujen suhteen maksimoimiseksi. Hallitsematon väestönlisäys ja ahneus ovat nytkin johtaneet etupiiri- ja reviirikiistoihin ja lopulta sotiin, viime vuosikymmeninä onneksi maailmansodan kuitenkin välttäen.
Maapallon väestön runsastuminen jatkuu nyt 78 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Ikään kuin aavistaen, että tämä meno johtaa resurssisotiin, turvallisuuspolitiikaksi kutsuttu sotapolitiikka ja liittoutumiset vaikuttavat jo kaikkiin toimiimme, näin silloinkin, kun vihollista ei edes tunnisteta. Elämme paitsi resurssi-sotien uutta, eskaloitunutta vaihetta, myös sotaa kasvotonta terrorismia vastaan. Kasvottomuus on sitä luokkaa, että terrorismin tutkijalle on tarjolla mm. bushilainen, putinilainen, islamilainen ja kotoinen si-säministeriön tulkinta sen olemuksesta, mutta olennaisin puuttuu, nimittäin YK:n yleiskokouksen tai ainakin sen turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymä selkokielinen määritelmä. Yksi tulos on kuitenkin jo selvä: Taistelu vapauden puolesta on johtanut vapauden menettämisiin, ennen kokemattomiin toimiemme rajoituksiin.
Nykyihmisen nykyhistoria on ajopuun tavoin ajautumista. Pallo on maapallolla kateissa. Ihminen käyttää parissa sadassa vuodessa sen, mikä on tälle planeetalle 500 miljoonan vuoden aikana varastoitunut. Tämän prosessin seurauksien kestämiseen maapallo on liian pieni planeetta. Tämän valitettava vahvistus saapui nyt Buenos Airesista. Maapallon aiemmat ilmastonmuutokset ovat johtuneet joko tästä planeetasta itsestään tai siihen ulkopuolelta törmänneistä meteoriiteista, ei täällä eläneistä eliöistä. Nyt ilmastonmuutoksen aiheuttaa yksi laji, joka on vain keksinyt tavan käyttää planeetan pinnalle muinoisina aikoina varastoituneiden hiilivetyyhdisteiden kasautumat. Samainen keksijä ei halua tunnustaa sitä, mitä tämän keksinnön käytöstä on seurannut ja on jatkossa seuraava. Ihminen on toimijana eriytynyt omasta tieteestään, jonka on tehnyt mahdolliseksi juuri näiden hiilivetyvarastojen hyödyntäminen.
Nykyinen turvallisuuspolitiikka ja sitä avustava, ns. tutkimus ovat keskittyneet setvimään vain ongelmavyyhtiä siitä, kuka tai mikä onnistunee milläkin taktiikalla käyttämään jäljellä olevat hiilivetyyhdisteiden varastot. Sitä, mitä sen jälkeen mahdollisesti tapahtuu, ei uskalleta edes spekuloida, puhumattakaan siitä, että keskityttäisiin kehittämään tälle planeetalle kestävän energia- ja makean veden talouden järjestelmää. Nykymenolla puute kummastakin vain pahenee. Edellisen suhteen on olemassa uusiutuvan energian puolella vaihtoehtoja, puhdasta makeaa vettä ei ihmiselämälle välttämättömänä korvaa mikään.
Masking factorilla tarkoitetaan ekologiassa tekijää, joka peittoaa vaikutuksellaan muiden rajoittavien tekijöiden vaikutuksen. Niukkuuden yllätettyä maapallon tulevaisuuden kannalta ratkaisevaksi on noussut masking factorien tunnistaminen ajoissa. Euroopan läntisen puoliskon, käytännössä Euroopan unionin, masking factor on yhä selvemmin ekologisesti hyväksyttävän energian saatavuus. Sellaisen hyödyntämisjärjestelmän luominen edellyttää ylimenokauden ajan - aiemmista virheellisistä valinnoista johtuen - fossiilisten polttoaineiden saatavuutta. Kun vilkaisee niiden jämävarantojen sijaintia maapallolla ja noiden alueiden päivittäistä elämänmenoa, voi tulla unionin kansalaisena vain yhteen ainoaan johtopäätökseen, nimittäin siihen, ettei russofobiaan ole varaa. Tämä koskee tietysti erityisesti Suomea, jolla on useimmista muista unionin jäsenmaista poiketen yhteinen raja Venäjän kanssa, ja joka tuo yhä edelleen 70 prosenttia käyttämästään energiasta maan rajojen ulkopuolelta. Siirtyäkseen uusiutuvien energianlähteiden tuotanto- ja käyttöjärjestelmään Suomi tarvitsee 10 - 15 vuoden ylimenokauden ajan fossiilisia polttoaineita.
Ollakseen kaikissa tilanteissa uskottava yhteistyökumppani itänaapurille Suomi tarvitsee europoliitikkojen tärkeäksi nostamassa "nopean toiminnan joukkojen" –käyttöpäätöksessä YK-mandaatin. YK:ta tarvitsee muutoinkin yhä enemmän koko maapallo. Euroopan unioni tekisi historiallisen virheen, jos se ryhtyisi kilpailemaan USA:n kanssa maailmanpolitiikan herruudesta. Tämä planeetta ei ylipäätään kestä yhdysvaltalaistyyppistä sooloilua. USA:han käy jo eri puolilla maapalloa öljysotia tai toteuttaa ylivaltaa toisten valtioiden öljykentillä. YK:n mitätöinti tällä perusteella olisi pelottava virhearviointi. Jokainen tietää, ettei nopean toiminnan joukkojen käytössä esiintyisi vähäisimmässäkään määrin "öljykenttäfobiaa".
Takaisin