Vierasyliö Maaseudun Tulevaisuudessa 5.1.2005
MAATALOUDEN TUOTANTORAKENNETTA JOUDUTAAN MUUTTAMAAN
Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä, näin on sekä eläinten että ihmisen maailmassa. Ajattelu- ja ymmärtämiskyvyn omaava ihminen on luovuudellaan monimutkaistanut näiden perustarpeiden tyydyttämistarpeita. Taustalla vaikuttaa kuitenkin koko ajan ihmiskunnan runsastuminen 78 miljoonalla vuodessa.
Maapallon on yllättänyt ravinnon, makean veden ja energian niukkuus. Kulutusrakenteemme nojaa lisäksi nyt pääosin sellaiseen, mikä varsin lyhyessä ajassa loppuu. Noin neljä viidesosaa kuluttamastamme energiasta on peräisin hiilivedyistä, jotka ovat varastoituneet 500 miljoonan vuoden aikana maapallon pintakerrokseen.
Hiilivetyvarannoista ensimmäisenä ehtyy raakaöljy, josta tislattuja fraktioita käytetään keskeisesti apuna ravinnon tuottamisessa. Moderni maatalous on lähes kokonaan riippuvainen raakaöljystä valmistetuista polttoaineista ja eräistä muista hyödykkeistä.
Raakaöljyvarantoa on siinä määrin vähän jäljellä, että sen hallinnasta käydään jo resurssisotia. Niukkuus ja rauhattomuudet vaikuttavat sekä jäljellä olevien öljyvarojen yksikköhintaan että saatavuuteen, edellinen nousee ja jälkimmäinen vaikeutuu.
Voisiko Suomi syrjäisenä maana ja väkimäärältään pienenä kansakuntana olla tämän ulkopuolella? Ei todellakaan. Maamme energiankulutuksesta 70 % tyydytetään uusiutumattomien energianlähteiden tuonnilla. Meillä on 10 -15 vuotta aikaa rakentaa kohtuullisin kustannuksin energiahuoltomme uusiutuvien energianlähteiden varaan. Raakaöljyvarantojenhan odotetaan tulevan käytännössä loppuun käytetyiksi 40 - 50 vuodessa eli yksittäisen suomalaisen toivotussa työssäkäyntiajassa.
Raakaöljypohjaisesta tuotantokulttuurista (lopulta pakkotilanteessa) luopuminen ja sen korvaaminen uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalla järjestelmällä merkitsee perustavaa laatua olevaa rakennemuutosta. Energiahuollosta tulee tässä muutoksessa lähinnä maankäyttökysymys, myös Suomessa.
Vuoden 2003 virallisen tilaston mukaan Suomessa oli kasvullista metsämaata 20 247 000 ha ja peltoa 2 235 601 ha, jälkimmäisestä CAP-tukikelpoista alaa 1 580 000 ha. Vuonna 2004 raivattiin uutta peltoa 10 416 ha ja vuosina 2000 - 2004 vapautui turvetuotannosta 6 000 ha uutta kasvualustaa. Koko tällä alueella on merkitystä auringon energian sitomisessa kemialliseen muotoon.
Euroopan yhteisöjen jäsenyyteen tähdänneissä neuvotteluissa tavoiteltiin 1990-luvun alkupuoliskolla Suomelle sen pohjoiseen sijaintiin vedoten sellaista pysyvää erityisasemaa yhteisön yhteisessä maatalouspolitiikassa (CAP), että alan kannattavuus olisi mahdollisimman hyvin varmistettu vaihtelevissa oloissa. Tässä pyrkimyksessä on kuitenkin pääosin epäonnistuttu, mistä kielii harjoitetulle maatalouspolitiikalle äskettäin annettu heikko arvolausekin.
Kuluneen yhdeksän vuoden aikana on käynyt ilmi, että ainakin lähivuosien aikana tulee olemaan erittäin vaikeaa harjoittaa sijoitetulle pääomalle tuloa tuottavasti maataloutemme useita perinteisiä tuotantomuotoja. Tähän ovat vaikuttamassa erikoisesti WTO:n vaatimusten mukaan vientituista luopumisen seuraukset ja raakaöljypohjaisten tuotteiden, kuten polttoaineiden, hintojen nousut.
Pohjoisena EU:n sisämarkkinoiden saarivaltiona meidän tulee pitää huolta huoltovarmuudesta sekä elintarvike- että energiasektorilla, mikä tarkoittaa uusiutuvaa kotimaisuutta kummallakin lohkolla. Tämän yhdistelmän turvaamisessa maatiloilla on oleva tärkeä rooli. Kannattava vaihtoehto voi löytyä myös energiantuotannosta perinteisestä tuotantojärjestelmästä luopumatta.
Peltoenergia tarjoaa mahdollisuuden säilyttää koko peltoalamme hyvässä viljelykunnossa. Kiitos Vapo Oy:n toimialajohtaja Juhani Hakkaraisen kaukokatseisen työn meillä on ryhdytty kehittämään ruokohelveä energiakasviksi. Sillä saa yhdellä kylvöllä satoa yli kymmenenä vuonna peräkkäin toimenpiteiden rajoittuessa tänä aikana lannoitukseen ja sadonkorjuuseen kevättalvisin. Peltoala voidaan joustavasti tilanteen sitä vaatiessa palauttaa elintarvikkeiden alkutuotantoon.
Rehuviljatuotannossa ilmenneet vaikeudet huomioon ottaen ei vaikuta mahdottomalta, että suhteellisen lyhyessä ajassa saataisiin 500 000 peltohehtaaria energiantuotantoon, mikä tarkoittaisi vuosisadon energiasisältönä ainakin 15 miljoonaa megawattituntia (MWh).
Yhden megawatin tehoinen biopolttokattila tuottaa vuodessa 6 000 tuntia energiaa eli 6 000 MWh. Tästä polttoainetehosta saadaan hyötyenergiaksi vähintään 85 %:ia eli 5 100 MWh, josta lämpöenergian osuus on 3 400 MWh ja sähköenergian osuus 1 700 MWh. Tietenkin hyödyntämiseen tarvitaan yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon eli CHP-voimalaitosten verkko.
Sama maatila voi tuottaa myös aurinkosähköä. Esimerkiksi karjasuojan katolle asennetulla 350 neliön paneelipinnalla voidaan tuottaa 34 000 kWh sähköä vuodessa suoraan rakennuksen sähköverkkoon. Samainen maatila voi olla myös mukana biokaasun ja tuulivoiman tuotannossa. Tuulienergiaa saadaan suotuisissa tuulioloissa noin 1 000 tuntia vuodessa.
Näin maatila voi olla perinteisen maataloustuotannon ohella myös energiantuottaja. Se voi muuttua energian netto-ostajasta, sen nettomyyjäksi, ja myös päinvastoin.
Totesin alussa, että ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä. "Suoja"-käsitteeseen sisältyy myös energiaturvallisuus kaikissa oloissa. Uusiutuva, hajautettu energiahuolto on pitkällä aikavälillä ainoa mahdollinen ja siten turvallisin. Sen rakentaminen tapahtuu - aiemmista ratkaisuista johtuen - tukeutumalla uusiutumattomiin energianlähteisiin, joiden varannot silmissä hupenevat. Tämä tosiasia rajoittaa muutokseen käytettävissä olevaa aikaa.