Kolumni Pohjolan Työssä helmikuussa 2005
MIKÄ ONKAAN KESTÄVÄÄ EDISTYSTÄ?
Edistyksellisyydellä ja edistysmielisyydellä on myyty erilaisia yhteiskunnallisia hankkeita ja kaupallisia tuotteita kautta aikojen. Kummassakin toteutunut muutos joutuu oitis testiin. Ihminen muutoksen testaajana toimii jopa lyhyemmässä kuin nyt usein toistetussa neljännesvuositaloudessa; muutoksen tulisi tuottaa välittömästi mitattavissa olevaa hyötyä. Ihmisen mieli on kovin malttamaton, tulos tai ulos. Näin toimii niin äänioikeuden käyttäjä kuin hyödykkeiden kuluttajakin.
Nykyihmisellä on lajina ikää reippaat 160 000 vuotta. Sattuma junaili niin, että tämä eliölaji ilmestyi maapallolle vaiheessa, jossa maaperässä oli jo piilotettuna 500 miljoonan vuoden aikana varastoituneita hiilivetyjä sitä hetkeä varten, jolloin ihminen hoksaa ryhtyä käyttämään näitä fossiilisia energianlähteitä hyväkseen. Tämän hyödyntämiskeksinnön tekemistä ihminen houkuteltiin pitämään "edistyksenä". Sattuma jätti kertomatta, että raakaöljy-, maakaasu- ja kivihiilivarantoja on rajallinen määrä. Kulutuksessa ne loppuvat jonain päivänä.
Viimeksi mainitun viisauden ihmisen on pitänyt kokemusperäisesti kokea. Nyt tämä "edistyksellinen" havainto on tehty, mutta mikä onkaan ihmisen vaste tähän havaintoon? Sen sijaan, että hän ryhtyisi kehittämään uusiutumattomat energianlähteet korvaavia uusiutuvien energianlähteiden järjestelmiä, hän ryhtyy käymään sotia raakaöljyvarantojen jämien käyttöoikeuksista. Ajalle kuvaavaa on, ettei tällöin saa sota- ja muita ilmiöitä kutsua niiden oikeilla nimillä. Ne saattavat toki osoittautua ajan myötä siksi, mitä ne todellisuudessa ovat.
Ihminen on siis lankeamassa sattuman sille junailemaan "kertakäyttökulttuurin ansaan". Makea maistuu, mutta ennen pitkää se loppuu. Se, mikä aiemmin koettiin edistyksenä, onkin yhteiskunnallisesti vaarallinen loukku. Tähän tilanteeseen on tultu vähitellen. Raakaöljyn reaalihinnan kohoaminen on tapahtunut vaarallisen hitaasti huomioon ottaen tämän hyödykkeen merkityksen nykykulttuurillemme. Näin on saatu lisää näyttöä havainnolle, että "hitaat trendit ovat vaarallisimpia".
Maamme tuo 70 prosenttia käyttämästään energiasta ulkomailta, joten meillä on todella kiire rakentaa uusiutuviin energianlähteisiin perustuva järjestelmä. Sellainen on kestävää edistystä. Nyt tarvitaan pikaisesti "valtakunnankaavaa", jossa osoitetaan aluevaraukset uusiutuvan energian tuotantoalueiksi. Erityisen kiireellistä tämä on tuulipuistojen sijoittelukiistojen kokonaisvaltaiseksi ratkaisemiseksi.
Ne alueet, jotka ovat omavaraisia uusiutuvan energian tuotannossa, ovat tulevaisuuden pärjääjiä. Hajautettu energiahuolto on sitä paitsi kaikkein turvallisin yhteiskunnallisesti rauhattomissa oloissa.