Kolumni Rautatieläinen -lehdessä huhtikuussa 2005
LIIKENNEMUODOT UUTEEN JÄRJESTYKSEEN

Euroopan unioni kilpailee Yhdysvaltain ja itäisen Aasian vaihtelevien talousmahtien kanssa osuudesta maailmankaupassa. Kilpailua varten on luotu oikein Lissabonin strategiakin. Suomen kannalta tämä jäykkäkouristuksen omaisia piirteitä saanut kilpailu on saanut aikaan omalaatuisia tuntemuksia. Maammehan on mitattu kerta toisensa jälkeen maapallon kilpailukykyisimmäksi valtioksi.
      Persoonalliset tuntemukset voimistuvat, kun seuraa, mihin toimiin kilpailukyvyn parantumisen nimissä erikoisesti Keski-Euroopan valtiot ovat valmiita ryhtymään. Rautateiden avaaminen kilpailulle on näistä yksi, palveludirektiivi toinen.
       Keski-Euroopassa rautatiet ovat olleet kieltämättä lapsipuolen asemassa. Yritykset yksityistämisen avulla parantaa tilannetta ovat kuitenkin menneet kiville. Nyt rautatiepakettien avulla viedään Suomea samaan kaaokseen Keski-Euroopan kanssa. Liikenneministeriön pikkusatraapit eivät kykene tai halua kertoa komission virkamiehille, kuinka Suomessa VR-Yhtymä Oy pystyy hoitamaan liikennepalvelut varsin kohtuullisesti. Sama koskee palveludirektiiviä, joka on toinen puuhevonen, jonka avulla suuret ylikansalliset yritykset yrittävät kerätä rusinat pullasta ja heittää jämät roskikseen.
        Kaiken taustalla on kuitenkin paljon merkittävämpi tekijä, joka komissiolta on jäänyt huomaamatta. Keski- ja Etelä-Eurooppaa hallitsevalta autoliikenteeltä putoaa olennainen osa perustaa pois, kun raakaöljyvarannot ehtyvät - ja ne ehtyvät nyt kiihtyvää vauhtia. OPEC on vastikään joutunut tarkistamaan hintapolitiikkaansa ylöspäin. Raakaöljytynnyrin reaalihinta tulee muutamassa vuodessa moninkertaistumaan nykyisestä. Tämä nostaa rajusti maantiekuljetusten hintatasoa.
       Kun kuljetukset on kuitenkin hoidettava, niin muiden liikennemuotojen tarjoamat vaihtoehdot tulevat uuteen tarkasteluun niin sanoaksemme loogista tietä. Rautatiet tulevat luonnollisesti ensimmäisenä vaihtoehdon tarjoajana esiin. Lissabonin strategian toteutumisesta huolestuneiden valtiohenkilöiden olisikin syytä panostaa valtiollisten rautatieyhtiöiden iskukykyyn saattamiseen samalla kun kiskoverkosto kunnostetaan korkeaa liikennetiheyttä varten.
       Ei täällä kotimaassakaan kaikki ole toki aivan kohdallaan. Kun ajoin liikennevaliokunnan puheenjohtajana Kerava-Lahti-oikoradan pikaiseen toteutukseen, niin uskoin virkamiehiin siinä, että hanke on liiketaloudellisesti kannattava. Nyt ministeri kertookin eduskunnassa, että henkilöliikenne radalla voi lopettaa samanlaista liikennettä muualla Suomessa. Näin ei voi, eikä saa tapahtua!
       Mitä kauemmin on mukana liikennealalla, sitä useammin on joutunut toteamaan, etteivät hankeselvitysten luvut pidä lainkaan paikkaansa. Aika ajoin suorastaan valehdellaan, mistä havainnollinen esimerkki on merenkulun puolelta ns. väylämaksusotku. Virkamiehet ovat oppineet tekemään omaa politiikkaansa vetämällä poliittisia päättäjiä höplästä. Surullista!
Takaisin