Kolumni Pohjolan työssä huhtikuussa 2005

Politiikka on aika metka taiteen ala. Sehän on määritelty "mahdollisuuksien taiteeksi". Tämä määrittely sisältää sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä puolestaan on imenyt sisäänsä yllätyksien jatkuvan ja toistuvan mahdollisuuden. Se mikä eilen tuntui mahdottomalta, onkin tänään - ainakin teoriassa - mahdollista. Kannattaa siis olla tarkkana kuin porkkana.
      Maisteri Matti Vanhanen, joka nykyisin esiintyy useimmiten julkisuudessa pääministerin tehtävänimikkeen puitteissa, profiloitui aikanaan koko loppuiäkseen keskustan "työreformin isänä". Kirjallisesti lahjakkaana yksilönä hän pisti uusiksi koko työmarkkinaelämämme mukaan lukien työehtosopimuksien yleissitovuuden historialliseksi reliktiksi manaamisen. Hänen hahmottelemansa työelämän uudistuksen ydinsanoma voidaan luonnehtia toteamukseen, että valistunut työnantaja tietää mikä on kulloinkin hyväksi työntekijälle, ja että työnantaja on aina valistunut.
       Tabloidi-lehdykäisenä julkaistu työreformi koettiin aikanaan niin arvovaltaiseksi mielenilmaisuksi, että SAK valjasti kaikki potentiaaliset voimavaransa sen tuhoamiseksi. Operaatio oli tuloksellinen. Vanhasen ikioma puolue koki kirvelevän vaalitappion.
       Kun maisteri Vanhasesta sittemmin tuli pääministeri, niin hän asiasta kysyttynä lausui, ettei hänen johtamansa hallituksen ohjelmassa ole häivääkään työreformista. Isä sanoutui lapsestaan irti. Kuten jo edellä totesin, kaikki voi yhtäkkiä politiikassa muuttua. Nyt asetelmamuutoksen toi EU:n komission palveludirektiiviehdotus eli pyrkimys vapauttaa palvelut sisämarkkinoiden kaupanteon kohteeksi samaan tapaan kuin on toteutettu tavaroiden, pääoman ja henkilöiden vapaa liikkuvuus.
       Maisteri Vanhanen huomasi, että työreformihan toteutuu aivan itsestään, kun "palveluiden vapaa liikkuvuus" toteutetaan niin, että valvonta-asioihin palataan palvelumarkkinoiden avautumisen jälkeen, siis mahdollisesti ei koskaan. Niinpä maisteri Vanhanen ryhtyi voimakkaasti puolustamaan komissiota palveludirektiiviasiassa. Sivusta tukea antoi intohimolla kauppa- ja teollisuusministeri.
       SAK ajautui työreformiasiassa tällä kertaa skitsofreeniseen tilaan. Johtaja Matti Viialainen puolusti pääministeri Vanhasen linjaa televisiossa, kun taas järjestön palvelualojen jäsenliiton PAMin viestintäpäällikkö aivan oikein suhtautui siihen TV-keskustelussa kriittisesti, koska valvonta-asia jätettäisiin komission ehdotuksessa niin sanotusti Herran huomaan.
       Ranska pelasti tällä kertaa palvelualojen työntekijät. Komission mielestä nyt tämän "pelastuksen" myötä meni "miljoona työpaikkaa". Tähän voi sanoa vain, että höpö, höpö. Vanhukset hoidetaan, jos yhteiskunnilla on siihen tahtoa. Rahatkin löytyvät samasta syystä priorisoinnin kautta. Hoitotyö vaan tapahtuu yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan myös palkkapuolella. Yhteiskunta pyrkii näin toistaiseksi olemaan rehellinen itselleen.
Takaisin