Puheenvuoro valtiontalouden kehysselontekopalautekeskustelussa 26.4.2005

Arvoisa puhemies!

Valtiovarainvaliokunnan mietintöä valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksiin vuosille 2006 -2009 voidaan pitää yrityksenä kantaa poliittista vastuuta. Yhdelläkään yksityisellä yrityksellä, joka aikoo jatkaa toimintaansa pitkälle tulevaisuuteen, ei nimittäin ole varaa hoitaa omaisuuttaan tavalla, joka tulee päivittäin esiin valtiovarainministeriön suhtautumisesta kansallisomaisuuteemme. Nyt jo väyläverkoston heikolla kunnolla vaarannetaan päivittäin ihmishenkiä. Sisäministerin ahkeraan käyttämä ilmaisu "sisäinen turvallisuus" on saanut karmealta kalskahtavan lisäsisällön. Vastuu tästä toki kohdistuu muihin kuin sisäministeriöön.
       Ensin liikenne- ja viestintävaliokunta otti reipasotteisesti kantaa väyläverkoston tilaan ja heti perään valtiovarainvaliokunta teki samoin. Tällä välillä liikenne- ja viestintäministeriön poliittinen valtiosihteeri ehti käydä häviämässä raskaan tavaraliikenteen tietullimaksuja koskevan laskentaperusteen ministerineuvostossa. Hyvää tässä häviössä on se, että nyt tiedetään, mihin on tulevaisuudessa varauduttava. Suurteollisuus on siirtänyt varastonsa erityisesti maanteille maksamatta vuokraa tästä varastointialueesta. Maanteillämme liikennöivistä raskaan tavaraliikenteen toimijoista valtaosa on ulkomaalaisomistuksessa. Kun suomalaisia liikennöitsijöitä verotetaan Keski- ja Etelä-Euroopan maanteillä, on kohtuullista, että vastavuoroisesti ulkomaalaista kalustoa verotetaan Suomen maanteillä. Raskaan tavaraliikenteen tietullit onkin syytä ottaa käyttöön Suomen pääteillä. Näin saaduilla tuloilla on käyttöä väylien kunnossapidon rahoituksessa. Tietullien avulla voidaan myös ohjata raskaita kuljetuksia rautateille.
        Valtiovarainvaliokunta pohtii mietinnössään aivan oikein valtiontalouden kääntymistä alijäämäiseksi, vaikka meneillään on yhä edelleen korkeasuhdanne. Selitys puetaan kauniiseen muotoon: "Veronkevennykset ja veropohjien heikko kehitys johtavat verotulojen kasvun hidastumiseen". Tähän voidaan painokkaasti todeta, että miksi valtiovarainvaliokuntakaan ei uskalla kirjoittaa niistä kahdesta ja puolesta miljardista eurosta, jotka harmaa ja musta talous syövät vuosittain pois valtion tuloista. Valtiovarainministeriö vaikenee, mutta valiokunnalta on perusteltua odottaa tässäkin suhteessa selkokielistä kannanottoa. Jos valiokunnalla olisi nämä rahat käytössään, niin tarjoutunut jälleenjakelujuhla käytettäisiin "rajamäenrykmentin" hengessä iloisesti hyväksi.
        Harmaan ja mustan talouden massiivisuuden ohella valtionvarainvaliokunnan olisi ollut hyvä tunnistaa kuntatalouden tilaa pohtiessaan se, ettei kunta voi tehdä konkurssia. Valtio joutuu "Lex Kunnalla" Lex Karkkilan tyyliin rahoittamaan maksuvaikeuksiin joutunutta yksikköä. Lasku on siis joka tapauksessa odotettavissa. Julkinen talous on tässä katsannossa yksi kokonaisuus; kun yksi yksikkö pettää niin kaikkien lainojen korot ovat vaarassa kohota reittausluokan huonontumisesta johtuen.
       Peruspalveluohjelman liittäminen kehyspäätökseen on lisännyt läpinäkyvyyttä, mikä on hyvä asia. Kansallinen terveyshanke ja hoitotakuu ovat hyviä asioita, mutta kun nämä kaikki pannaan hallituksen toimesta yhteen, niin siitä seuraakin, että kansallisen terveyshankkeen mukaisia valtionosuuksien lisäyksiä leikataan. Sanon vain tähän, että nyt en ymmärrä lainkaan mihin hallitus pyrkii. Höplästä vetoonko? Kiinnijoutumisriski on ainakin suuri. Sama koskee valtion virkojen alueellistamishanketta. Sen sijaan, että esimerkiksi Pohjois-Suomeen siirrettäisiin pääkaupunkiseudulta työtehtäviä, niin todellisuudessa sieltä ollaankin karsimassa kuudessa vuodessa kaksi tuhatta työpaikkaa. Ei voi sanoa, että kuntaministeri vetäisi kotiinpäin. Välikysymysaiheista ei oppositiolla tule olemaan puutetta.
Takaisin