Avauspuhe Oulun kehitysvammaisten tuki ry:n 40-vuotisjuhlassa 24.4.2005
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!
Toukokuun 4 päivänä 1965 kolmekymmentä kehitysvammaisten lasten vanhempaa, sosiaalialan ja kirkon työntekijää kokoontui Aleksanterinkatu 35:ssä perustamaan oululaisten kehitysvammaisten tueksi tarkoitettua yhdistystä. Perustavan kokouksen "tähtiä" olivat kokouksen puheenjohtaja pastori Juhani Päätalo, joka valittiin johtokunnan varajäseneksi, yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Tauno Lääveri ja tilintarkastajaksi valittu sosiaalijohtaja Jori Rissanen, joka pöytäkirjan mukaan selosti kokouksessa perustettavan kehitysvammaisten työkodin vaiheista. Heistä Jori Rissanen on täällä tänäänkin. Tervetuloa yhdistyksen 40-vuotisjuhlaan pitämään juhlapuhetta!
Tauno Lääveri toimi sittemmin yhdistyksen puheenjohtajana aina vuoteen 1982 saakka. Hän poistui mittavan päivätyön yhdistyksen hyväksi tehneenä ajasta ikuisuuteen syksyllä 1994, eikä siten päässyt kaikkien silloin toiminnassa olleiden suureksi suruksi osallistumaan yhdistyksen 30-vuotisjuhliin seuraavana vuonna. Tauno Lääveri vaikutti keskeisesti siihen, että huhtikuun 17 päivänä 1970 allekirjoitetulla lahjakirjalla TOPPILA Oy lahjoitti yhdistykselle Hietasaaressa sijaitsevan Koivula-nimisen huvilarakennuksen, jonka tontilla sijaitsevissa kiinteistöissä tapahtuu tänä päivänä merkittävä osa kehitysvammaisten hyväksi tehtävää konkreettista toimintaamme.
Arvo Sirviö kuvaa yhdistyksen 30-vuotishistoriassa 1960-lukua yltiöpäisyyden aikakaudeksi, joka mahdollisti hengellään vähemmistöryhmien oikeuksien nostamisen esiin. Kehitysvammaisten asiat tuotiin yhteiskunnan jokapäiväiselle esityslistalle samalla tavoin kuin mitkä muut yhteiskuntaamme kuuluvat asiat tahansa. Kehitysvammaisten hyväksi tehdään edunvalvontatyötä, mikä tarvitsee järjestäytyneet toimijat. Oulun kehitysvammaisten tuki ry on yksi sellainen puurtaja.
Oulun kehitysvammaisten tuki ry on neljäkymmenvuotiaana paljon enemmän kuin tavallinen rekisteröity yhdistys, joita on maassamme kymmeniä tuhansia. Näiden vuosikymmenten aikana toiminnassa mukana olleiden ansiosta yhdistys ei vain aja kohderyhmänsä etuja, vaan osallistuu konkreettisesti itse tukitoimintaan. Koivulan entinen huvilakiinteistö menee tulevana kesänä 15 vuoden väliajan jälkeen melko perusteelliseen remonttiin. Kun siitä päätettiin, niin havaittiin kaupunginkin taholla jälleen kerran kuinka ainoalaatuinen paikka Hietasaaren tontti ja sillä olevat rakennukset ovat kesäleiri- ja muuhun kehitysvammatoimintaan. Tällainen havaitaan erityisesti silloin, kun remontti tuo perinteeseen katkoksen. Koivulaan sitoutuu myös huippuluokan osaamista. Näin on harkiten laajentuvassa päivätoiminnassa ja osaamiskeskittymä on lyhyessä ajassa syntynyt myös haastavasti käyttäytyville tarkoitettuihin ryhmäkoteihin. Tämä on kokonaisuus, jota kannattaa vaalia kuin silmäterää tulevina vuosikymmeninä. Koivula on tietenkin oiva paikka myös Estottomien musisoinnille.
Suomalainen yhteiskunta on valtavasti vaurastunut kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana. Sitä tavataan kutsua pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Asiat ovat todellakin monella tavoin paremmin kuin ne olivat 1960-luvulla. Anteliaisuus vähemmistöryhmille ei kuitenkaan ole itsestään selvyytenä lisääntynyt. Tosiasiassa tänä päivänä kilpailu paikasta auringossa ja rahasenteistä on entistä kovempaa. Jokainen etuuksien jakoa koskeva lainsäädännön avaaminen on uhka näiden, vaatimattomienkin etujen säilymiselle. Kauniilla sanakäänteillä yritetään hämätä kohderyhmiä ja heidän etujaan valvovia. Tänään pitää olla edunvalvonnassa enemmän valveilla kuin ehkä koskaan. Tämä koskee nyt erityisesti kehitysvammaisia koskevan lainsäädännön muutoshanketta.
Jokainen edunvalvoja tarvitsee paitsi puolestapuhujia myös käytännön yhteistyökumppaneita. Yhdistyksen perustamiskokousta johti pastori. Luonteva yhteistyökumppani yhdistykselle onkin ollut kirkko ja sen seurakunnat. Onhan Oulussakin seurakunta ollut kehitysvammatyön uranuurtaja. Sama epiteetti luontuu myös Tahkokankaan keskuslaitokselle ja kouluille, joissa on kehitysvammaisia oppilaita. Leinonpuiston koulu on mukana tässäkin juhlassa. On ollut varsin luontevaa järjestää joulujuhlatkin keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä. Ilman Oulun kaupungin myötämielistä suhtautumista pyrkimyksiimme moni asia olisi jäänyt vuosikymmenten varrella toteutumatta. Ehkä kaupunginkin kehitysvammatyöstä vastanneet ja nyt vastaavat ovat ainakin joskus olleet tyytyväisiä siitä, että yhdistys teki sen, mikä heidän olisi pitänyt tehdä.
Joulujuhlan rinnalla toinen suuren luokan vuotuinen tapahtuma on ollut yleisurheilukilpailu, jonka järjestämisvastuu on ollut vuorollaan kullakin tukipiirin jäsenyhdistyksellä. Henkilökohtainen tähtihetkeni yhdistyksen puheenjohtajana oli toivottaa kilpailijat tervetulleiksi ja jakaa palkinnot Oulun Raatin kentällä järjestetyssä kisassa muutama vuosi sitten. Vihreä muuttui vähitellen punaiseksi auringonpaisteessa kunniatehtävää suorittaessa.
Kehitysvammaisuus ei ajan myötä parane. Jokainen päivä tuo omaisille uusia kokemuksia, joista haluaa vaihtaa mielipiteitä toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Tämä voi tapahtua yhtä hyvin kerhoilloissa kuin uima-altaan reunalla istuessa. Yhdistyksen tehtävänä on järjestää kanssakäymiseen tilaisuuksia tarpeen ja voimiensa mukaan.
Arvo Sirviö kertoo 30-vuotistaipaleen historiassa sponsoreista, jotka ovat tukeneet yhdistyksen toimintaa. Tällä vuosituhannella olemme kiitollisina ottaneet vastaan tässä mielessä yhteydenottoja niin kaupunkimme rotareilta kuin leijoniltakin.
Haluan jo juhlan tässä vaiheessa osoittaa nykyisen johtokunnan puolesta syvän kiitollisuutemme kaikille kehitysvammatyön parissa pyyteettömästi työtä tehneille. Lämmin tervehdyksemme kiirii tänä päivänä tietenkin myös "Me Itse" -joukolle. Olette nastaa porukkaa!
Tervetuloa yhteiseen juhlaamme!
Takaisin