Kolumni Koillissanomissa toukokuussa 2005
VENÄJÄ LÖYTYI TAAS

Lakeja säätävästä kansalliskokouksesta käsin on ollut mielenkiintoista seurata Suomen kansan edustajien suhtautumista Venäjään. Kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan 1980-luvulla, edustajat olivat tiukasti YYA-ruodussa. Poliittisesti heikoilla olevat olivat havaitsevinaan edustajatovereissa jopa "neuvostovastaisuutta". Tämä ei kuitenkaan estänyt innostumasta perestroikasta, kun sen aika koitti. Perestroikan etenemisen seurantaa varten perustettiin oikein ed. Reino Paasilinnan johdolla toimiva ryhmä. Vanhat kunnot kremlologit tulivat joukolla kertomaan kansanedustajille kuka on kulloinkin vahvoilla Moskovassa.
        Boris Jeltsinin valtaannousu tuotti presidentti Koiviston johdolla YYA-sopimuksen irtisanomisen, mikä tekona sai osakseen syvää ihailua edustajien piirissä. Samalla käynnistyi operaatio integroitumiseksi länteen. Eliitti lähti tielle kohti Euroopan yhteisöjen jäsenyyttä. Tässä vaiheessa rintama hajosi jäsenyyden kannattajiin, sen vastustajiin ja siihen kriittisesti suhtautuviin. Kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat pitivät arvossa hyvien suhteiden säilyttämistä demokratiatietä etsivään Venäjään. Ensimmäisessä ryhmässä toimivien joukosta kuuli käytävillä melkoista herjaakin suhteista Venäjään.
       Vladimir Putinin valtaannousu tapahtui mielenkiintoiseen aikaan. Toisaalta se herätti edustajissa suurta uteliaisuutta ja toisaalta kaikkea käyttäytymistä, myös suhteessa Venäjään, sävytti valtava itsetunnon nousu Euroopan unionin jäsenyydessä. Suomihan oli omaksunut jo vuonna 1995 mallioppilaan roolin, sen jopa siinä määrin, että se on herättänyt jatkuvaa hymyilyä EU:n muissa jäsenvaltioissa. Syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumat tekivät monista kansanedustajista varsin varovaisia kannanotoissaan, kun USA oli terrorismin vastaisen sodan nimissä ryhtynyt tukemaan Putinin aggressiivista Tshetshenia -politiikkaa.
        Yhdysvaltain Irakin sodan paljastuttua karuimmillaan resurssisodaksi, jossa on kysymys kymmenesosan maapallon jäljellä olevista raakaöljyvaroista käytön hallinnasta, suomalaiset kansanedustajat tajusivat, ettei meikäläisillä ole niille öljylähteille lähi tulevaisuudessa asiaa. Vilkaisu kartalle osoitti, että nyt on korkein aika parantaa suhteita Venäjään. Sieltähän voisikin jatkossa saada kaikkein varmimmin menovettä tankkeihin, näin jopa vaihtokauppana suomalaiseen osaamiseen ja täällä valmistettuihin tuotteisiin.
        On ollut suorastaan upeaa seurata tämän valaistuksen etenemistä kansanedustajajoukossa. Nyt päivitellään sitä, että venäjän kielen opiskelua on laiminlyöty ja hyviä mahdollisuuksia kanssakäymisen lisäämiseen on jätetty käyttämättä. Ei muuta kuin hyvää jatkoa tälle suunnanmuutokselle!  
Takaisin