Kolumni Kalevassa 14.5.2005
HUOMIOIMATTOMUUSTALOUS

Yksi maapallo, monta eri maailmaa. Yksi Suomi, monta eri Suomea. Lakeja säätävässä kansalliskokouksessa käy vieraita. He kertovat kansantribuuneille, että Suomi on kilpailukyvyltään maapallon ykkönen ja että meidän koulukkaamme ovat osaamiseltaan parasta A-luokkaa. Eduskunnan kuppilassa kerrotaan, että EU:n pomot joutuivat talousneuvostossa myöntämään Suomen valtiontalouden tilan hyväksi - suhteessa muihin. Se on edelleen EMU-kunnossa samaan aikaan kun Saksan, Ranskan, Kreikan ja Italian taloudet ovat kuralla. Suomi on ovelasti myynyt omaisuuttaan tasapainottaakseen talouttaan, muilla myytävä loppui jo ajat sitten. 
       Onpa todella upea (ja ovela) maa. Tuollaiseen maahan varmaan kaikki maailman bisnestahot ryntäävät, portilla vain ohjataan tulijoita sopiviin tyhjiin ekolokeroihin. Porttivahdin vieressä seisoo Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kirjuri ottamassa vastaan jäsenhakemuksia.
       Ei, EK:n kirjuri ei ole sillä portilla. Hän saarnaa muualla. Hänen mielestään täällä on kaikki päin paperikuusta. Täällä pyritään harjoittamaan edelleen kurjaa tupopolitiikkaa, jossa työntekijät tyytyvät vaatimattomiin palkankorotuksiin. Täällä ihmiset viihtyvät työpaikoilla, kunnes työnantaja saneeraa heidät noin vain pihalle. Täällä saa palkita yksikön hyvän taloudellisen tuloksen heittämällä kaikki tuloksen tehneet ulos. Vaihtoehtoisesti täällä saa osoittaa kiitollisuuttaan työntekijöitään kohtaan heikentämällä heidän työehtojaan - tai ehkä ei kuitenkaan aivan noin vain.
      Toisin on Chindiassa. Siellä työntekijät tulevat toimeen ilman tuloja. Siellä yhteiskunta pitää infraa yllä kantamatta veroja painokoneen syytäessä kolmivuorotyössä uusia seteleitä. Siellä tehtaat eivät tarvitse käydäkseen energiaa. Siellä on kaikkialla huippuimureita, jotka imevät maanpinnalta pois kaikki saasteet, joita teollisessa tuotannossa syntyy. Chindian lähellä on paratiisisaaria, jonne voi viedä päivittäin bisneksestä kertyneitä voittovaroja turvaan kaiken maailman kytiltä. Siellä ne kasvavat itsestään korkoa. Mikä on kaikkein parasta, siellä saa sijoituspalvelua suomen kielellä. Internetistä löytää helposti yhteystiedot.
     Ennen vanhaan yhteiskunnissa oli proletariaatti. Nyt on prekariaatti, pätkätyöläisistä tahtoen tai tahtomattaan muodostuva työntekijäkaarti, joka odottaa kännykkä kourassa seuraavaa duunipätkää. Tästä joukosta palvelualan työnantajat ovat aina unelmoineet. Milloinkahan ne siirtävät EK:n muiden jäsenyritysten tavoin nämä työpaikkansa Chindiaan? EK:han ei hyväksy poikkeavia.
    Elämme ilmiselvästi huomioimattomuus-, ei hömppäviihteen kyllästämässä huomiotaloudessa.

Takaisin