Kolumni Forum24-lehdessä 3.6.2005
KÄKI KUKKUU KUUSIKOSSA KUN KOIVIKOSSA ON MUNAT

Kun keskustajohtoinen hallitus työreformin isän johtamana saattoi kirjata istumiskautensa onnistuneisiin operaatioihin poikkeuksellisen pitkäkestoisen tupon, päättelin mielessäni, että kyllä demarit ovat täydellisesti alistaneet ruotsalaisten tavoin keskustalaiset valtansa alle, kun moinen on mahdollista. Täytyy myöntää, että olin täysin väärässä. Suomen keskusta on taustajunailijana todella ovela.
      Elämme nimittäin keskellä todella mielenkiintoista tupokautta. Keskusta ei todellakaan jäänyt passiiviseksi tupon lumoissa. Vaikka kattava tulopoliittinen sopimus on voimassa, työreformi etenee sen luojan johdolla vääjäämättömästi kohti maalia. Operaatioon on valjastettu mukaan kaikki mahdolliset tahot Euroopan unionista Elinkeinoelämän Keskusliittoon (EK) ja kuntayhtymiin. EU:n avulla ajetaan läpi palveludirektiiviä, joka toisi ajan kanssa kansainvälisen kilpailutuksen piiriin viime vaiheessa peruspalvelujen pyhimmät eli koulutuksen, terveyden- ja sairaanhoidon.
      Työreformiin kuuluu niin ikään, että työehtosopimuksilla, jos sellaiset ylipäätään ovat sen mukaan tarpeen, sovitaan vain aivan yleisluontoisista työelämään liittyvistä asioista. Työreformin ydinhän on "joustavuus". Työntekijä otetaan työhön juuri siksi ajaksi, minkä työnantaja kokee tarpeelliseksi, ja työhön otetulle maksetaan sen mukaan millä mielellä työnantaja sattuu olemaan työhönottohetkellä. Tietysti asiasta "sovittaisiin". Kumpikin osapuoli on palkkaneuvottelussa tietenkin mukana omalla painoarvollaan. Kumpihan siinä on normaalitilanteessa heikommassa asemassa?
       Tupoaikaan kuuluu työrauha. Siihen ei pitäisi kuulua ulosmarsseja työpaikalta. Kuitenkin vastikään niin Tampereella kuin Kuopiossakin yliopistollisten sairaaloiden väki on marssinut ulos työnantajaa edustavien tahojen ryhdyttyä soveltamaan hoitotakuuta ja siihen liittyvää jonojen purkua. Vika on tässä tapauksessa poliitikoissa, jotka eivät ole suostuneet keräämään riittävästi veroeuroja huutojensa katteeksi. Hoitotakuu nimittäin maksaa. Henkilökuntaa pitää olla riittävästi. Pelaamalla itse aiheutetulla niukkuudella ollaan tosiasiassa heikentämässä työtä saaneiden työehtoja kesken tupokauden. Tämähän on Vanhasen työreformin yksi yleinen ja samalla keskeinen tavoite.
       Rajavartijat ovat lakossa. Rajavartiolaitoksella on vastuu mm. rajarauhan ja rajanylitysten valvonnasta. On ollut käsittämätöntä, että eduskunta on joutunut toistuvasti lisäämään rajavartiolaitoksen määrärahoja, kun valtiovarainministeriö ei ole budjettiesityksissään asiaa hoitanut. Nyt tämä hoitamaton tilanne on tuonut lakkouhan päälle.
       Työehtojen heikentämisestä on kysymys paperitehtaiden työsulussakin. EK käyttää Metsäteollisuus ry:tä muurin murtajana. Työreformisti Vanhanen on jo ehtinyt ilmoittaa, ettei hallitus lakkoon tai työsulkuun puutu. Todellakin, miksi puuttuisi, kun oman tavoitteen toteutuminen häämöttää? Nyt petataan seuraavan työmarkkinakierroksen pohja-asetelmaa. Kaikki se, mikä nyt saadaan nipistettyä suhteellisena heikennyksenä pois työehdoista, on oleva mallina tuleville (liittokohtaisille?) ratkaisuille. Pääministeri Vanhanen ei ole peitellyt tyytyväisyyttään tapahtuneeseen kehitykseen. Hän suorastaan hekumoi puolustaessaan palveludirektiiviä. Suomalainen yhteiskunta on siirtymässä rauhattomuuden aikakauteen, jota hallitsevat ylikansalliset uusliberalististen oppien mukaan toimivat yhtiöt, joiden johdot kilpailevat siitä, kuka uskaltaa toimia härskimmin. Tuohon valokiilaan pyrkivistä johtajakandidaateista ei ole pulaa.
         Tähän menoon osallistuminen on mielenkiintoista toimintaa juuriltaan suomalaisilta puolueilta. Taktiikkaan näyttää kuuluvan, että käki kukkuu kuusikossa kun koivikossa on munat eli tupo siellä, työreformi täällä.
                                                                                             
      
Takaisin