Kolumni Koillissanomissa kesäkuussa 2005
KUINKA KÄY EUROLLE JA SUOMELLE?

Ensin sikaili USA miehittämällä raakaöljyn takia Irakin ja hoitamalla raha-asiansa niin törkeästi kuin ne vain voi hoitaa. Suurvallan vaihtotaseen vaje ja budjettialijäämä ovat käsittämättömän huikeita, yli kaikkien kauhurajojen. Merkittävät tahot odottavat jo dollarin romahdusta, joka heijastuisi syvänä lamana kautta koko maapallon.
     USAn dollarin arvon heikkenemistä on tapahtunut myös suhteessa euroon. Tämä on vaikeuttanut yhteisvaluutassa olevien EU-maiden vientiä talousliiton ulkopuolelle, myös Yhdysvaltoihin. USAn ikuisena taktiikkana on ollut vastaavissa tilanteissa maksattaa kulutuslaskunsa Japanilla ja Länsi-Euroopan mailla. Nyt Euroopan rahaliitto on itsekin mielenkiintoisessa tilassa.
      Euroopan talous- ja rahaliiton yhteisellä valuutalla, eurolla, on ikää vasta viisi vuotta, mutta nyt jo se on ajautunut kriisiin. EMU-kriteerien mukaan rahaliiton jäsenmaiden piti noudattaa tiukkaa budjettipolitiikkaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan, mutta tästä ei ole tullut pitkän päälle mitään. Kreikka valehteli omat taselukunsa jo ennakkoon. Saksa, Ranska, Portugali ja Italia eivät ole kyenneet pitämään talouttaan sopimuksen mukaisesti kurissa.
      Syy vanhojen EU-maiden kurittomuuteen on kahtaalla. Toisaalla harmaa talous on vienyt jopa lähes kolmanneksen kansallisista talouksista veroja ja maksuja maksamattomalle puolelle. Toisaalla talous- ja rahaliitto on kyllä tuonut vakautta valuuttaan, mutta se ei ole tuonut mukanaan sellaista hyvinvoinnin säilymistä/lisääntymistä, jota euron arkkitehdit markkinoivat yhteisvaluutan tuovan mukanaan. Työpaikkakatokin EU:n ydinvaltioista on ollut vähintään samaa luokkaa kuin Suomesta.
       Tästä kansat ovat tehneet johtopäätöksensä. Ranska ja Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n perustuslain. Englanti ei järjestä Tshekin tavoin kansanäänestystä. Ruotsin pääministeri katsoi, että perustuslaki on haudattu. Kun sanoo näin A, niin siitä seuraa yleensä B. B on tässä tapauksessa kysymys yhteisvaluutasta.
        Aikaa ei ehtinyt kulua kuin pari vuorokautta, kun keskustelu jo syöksähti vaiheeseen B; Italian sosiaaliministeri Robert Maroni ehdotti Italian paluuta liiraan. Tämä on kovaa puhetta Rooman sopimusvaltion ministeriltä. Asian teknistä puolta lienee käyty teoreettisena mahdollisuutena kautta talousvaikeuksissa olevien yhteisvaluuttamaiden. Eurosta luopuminen auttaisi alkuvaiheessa kansallisvaltioita parantamaan vientiteollisuutensa menestymisedellytyksiä, mutta toisi vähän myöhemmin kohonneet korot ja riskin, että valuutta ryhtyisi kellahtelemaan rauhattomammin kuin mitä euro tai joku muu valuutta tekisi samaan aikaan.
          Suomi, Euroopan kiltti mallioppilas, on mielenkiintoisessa. Sen valtiontalous on hyvässä kunnossa verrattuna edellä mainittuihin yhteisvaluuttamaihin. Siitä huolimatta se tuhoaa Risto Reippaana hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet yksi toisensa jälkeen. Siitä seuraa sankarikuolema.

Takaisin